Yanis Marshallin tanssitunneilla

Kipinän opena jo muutaman vuoden ajan toiminut supermimmi Karina Mamadalieva kertoo tyttöjen viikonloppureissusta Tampereelle.

Jokaisella ihmisellä on olemassa asioita, jotka haluaisi kokea elämänsä aikana. Sama kaava toimii myös tanssijan elämässä. Jokaisella tanssijalla on varmasti yksi tai useampi koreografi, jonka tunnille on pakko päästä jossain vaiheessa elämää. Meille yksi tällaisista koreografeista on Yanis Marshall Ranskasta. 

Yanis Marshall tuli Tampereelle pitämään workshop-tunteja tammikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Me osallistuimme lauantaipäivän workshoppeihin, johon kuului street jazz ja heels -tunnit. Olimme jännittäneet koko viikon tunneille menemistä, sillä emme tienneet mikä meitä odottaa, koska jokaisella opettajalla on oma tyyli, johon täytyy tottua aluksi. 

Yanisin tyyliin kuului tarkka tekniikka, suorapuheisuus, draama ja tietenkin asenne. Opetustapa oli sellainen, että jouduimme aluksi tottua siihen, sillä opettelimme koko koreografian läpi ilman minkäänlaista tietoa, mihin biisiin tulisimme tanssimaan. Tällainen opettelutapa saattaa vaikuttaa biisin ja koreografian yhdistämiseen ja näin ollen oikean rytmin löytämiseen. Ensimmäisellä tunnilla (street jazz) kappale oli onneksi meille kaikille tuttu ja sarjan omaksuminen kävi melko helposti. Sen sijaan Heels -tunnilla biisi ei ollut meille entuudestaan tuttu ja näin ollen sarjan opetteluun meni enemmän aikaa. Pärjäsimme kuitenkin molemmilla tunneilla hyvin mukana ja pääsimme nauttimaan tanssimisesta täysillä. 

Hikisenä, mutta iloisina streetjazz-tunnin jälkeen (vas. Karina, Sofia ja Pauliina)

Loppujen lopuksi workshop-päivä tarjosi meille paljon uusia näkökulmia tyylillisesti sekä myös avasi uusia puolia itsestämme tanssijoina. Saimme paljon inspiraatiota omille opetustunneillemme, sekä myös erilaisia vinkkejä, joihin olisi hyvä keskittyä enemmän myös jatkossa. Lisäksi päivä oli täynnä jännitystä, hikeä, naurua sekä pieniä haavoja. Jokainen meistä voi kuitenkin sanoa, että annoimme kaiken mitä meistä irtosi ja jokainen hikipisara oli ansaittu, sillä emme olleet ikinä tanssineet niin täysillä kuin Yanisin tunneilla. 

 

Tuntien jälkeen yhteiskuvassa Yanis Marshallin kanssa

Terveisin Karina, Pauliina ja Sofia


 Ps. Kipinällä streetjazzia vastaava tanssitunti on keskiviikon female vibe sekä myös torstain street stylesissa tehdään vaihtelevia "poppispätkiä" ;) Tervetuloa testaamaan!

Kipinä TET-harjoittelijoiden silmin

Hyvää alkanutta vuotta kaikille :)

Viime viikolla meillä oli Kipinällä kaksi TET-harjoittelijaa, Heta ja Enni.

Pyysin heitä ottamaan kuvia inspiroivista asioista tai paikoista tanssikoululla ja tässä kuvasatoa. Kiitos tytöt! :)

 

Jos saavut Kipinälle keskustan suunnasta, käänny Novian ja Sotilaskodin välistä tälle kujalle :)

(näkymä kasarminkentän suunnalta)

 Tanssikoulun sisäänkäynti. Kun ulkona näyttää harmaalta, on kiva tulla Kipinälle piristymään :)

 

Ja portaat ylös!  

Kipinän aula.

 Kuvia Kipinän remonttivaiheista (2009).

 Kipinällä on pukutilat tytöille ja pojille. Lukollisiin kaappeihin on hyvä jättää arvotavarat. 

 Tanssikoulu on menestynyt hyvin kisoissa.

 Kakkossali.

 Patjoja ja vanteita säilytetään "järjestyksessä" vaa'an takana. (Huom. Alkuperäinen vaaka, jota käytetty kun Kipinän tilat olivat vielä armeijaväen keittiönä.)

 Myös Kipinällä on sääntöjä.

 Tanssiope Ida suunnittelemassa tunteja 3. salissa.

Kipinän ykkössali ja ilmoitustaulun uutisia.

Ulko-ovi. Tervetuloa uudelleen :)

Vielä ehdit ilmoittautua tanssikoulun kevätkaudelle!

Tsekkaa lukkaria ja ilmoittaudu mukaan täällä.

Tanssien Shanghaissa

 22.-28.9.2015 / Meri Seppänen

Kun keväällä 2015 minua pyydettiin työmatkalle Shanghaihin, olin innoissani. Tanssiteatteri MD:n tuottama tanssiteatterinäytelmä Tanssiva Muumilaakso haluttiin palavasti saada Shanghai Children's Art Theatre:lle esiintymään. 

Opiskellessani Tampereen konservatoriolla vuosina 2012-2015, suoritin oppimäärään kuuluvan työharjoittelun Tampereen tanssiteatteri MD:llä produktiossa Tanssiva Muumilaakso yhdessä neljän muun luokkalaiseni kanssa. Roolit jaettiin meille silloin suurin piirtein tanssijoiden koon mukaan, sillä roolivaatteet olivat jo olemassa ja kätevintä oli saada omankokoiset. Syksystä 2014 lähtien olen siis esiintynyt Ti-ti-uuna ja Muumimammana kyseisessä esityksessä. 

Tämä harjoittelu on poikinut minulle jälkeenpäin monta palkallista työkeikkaa, kun Tanssiva Muumilaakso on vieraillut ympäri Suomea eri kaupungeissa, lisäksi myös Ruotsin Göteborgissa ja nyt myös Kiinan Shanghaissa. 

Shanghain työkeikka varmistui kesän 2015 aikana ja siitä lähtien alkoi jännitys hiipiä vähitellen, kun tiedossa oli pitkä matka, uusi manner, suuri kaupunki, vieras kieli ja kulttuuri, upeat puitteet ja ennalta tuntematon yleisö vastassa. Matkavalmisteluihin kuului mm. Kiinan viisumin hankkiminen Kiinan konsulaatista Helsingistä, ylimääräisiä rokotuksia, valuutan vaihto, esiintymispukujen pakkaaminen, esityksen lämmittelytreenit ja kaikenlainen muu pieni järjestely. Jännityselementtejä oli ilmassa, kun Muumilaakson rekvisiitta, eli suuret lavasteet lähetettiin matkaan jo kuukausia ennen esitystä, jotta ne olisivat perillä ajoissa. Perillä saimme tietää matkassa olleen mutkia tullin kanssa. Lavasteet ehtivät onneksi perille ajoissa.

Lähdin matkaan Vaasasta 22.9.2015 tiistaina Vaasan juna-asemalta, kohti Tamperetta. Seinäjoelta sain matkakaverekseni tanssijakollegani Jatta Haapamäen, joka siis myös oli tulossa samaiselle reissulle esiintymään Näkymättömänä Ninninä. Tampereelta hyppäsimme valomestari Sari Mayerin ja lavastaja Niko Huttusen kyytiin Tanssiteatteri MD:n minibussiin ja suuntasimme Helsinki-Vantaalle. Lentokentältä löysimme Pikku Myyn, eli Milka Laakson, Nuuskamuikkusen/Kamssun eli Sulevi Sihvolan, Muumipapan/Viljonkan eli Anu Castrenin. Muumipeikon eli Sonja Pällin, koreografin Samuli Roinisen, säveltäjän Heikki Mäenpään tapaisimme paikanpäällä Shanghaissa.

Lento lähti iltapäivällä 17.00 ja kesti 9h. Olimme perillä Shanghaissa n 8.00 aamulla. Takana huonosti nukuttu yö, menetetyt tunnit ja edessä olisi pitkä päivä hälinäisessä kaupungissa. Ensimmäinen agenda olisi löytää joku ruokapaikka, kun lentokoneen ruuat eivät enään vatsalaukussa painaneet. Olisi siis aika minun ja myös Jatan kohdalla hypätä makujen uuteen maailmaan. Kiinalainen ruoka kun on tuttua suomalaisten kiinalaisten ravintoloiden kautta, eikä nämä aina täsmää ihan aidon paikallisen ruokatottumuksien kanssa. Alkuruokana kylmää perunamuusia. Hmm joo kyllä se sitä melko varmasti oli. Toinen vaihtoehto oli Miso-keitto, joka onkin melko yleinen alkuruoka Kiinassa. Kuvailisin sitä merilevän makuisena. Näistä kummastakaan ei tullut selvää suosikkia ainakaan ensikerralla. Pääruoaksi sain naudanpaistia riisillä ja vihanneksilla. Hyvin maukasta! 

Festivaalien järjestäjät pitivät meistä hyvää huolta koko matkan ajan, huolehtivat kyydeistä aina teatteri-hotelli välillä ja eväistä harjoitusten/esitysten aikana. Ihailin teatteriväen työmoraalia ja ystävällisyyttä. Asiat hoituivat aina kädenkäänteessä, eivätkä he olleet tyytyväisiä jos emme mekään olleet. Esitystä edeltävänä iltana jopa tilattiin uusi projektori vuokralle, kun heidän omansa ei mielestään ollut tarpeeksi tarkka. Olimme otettuja, sillä mielestämme kuva oli aivan tarpeeksi tarkka ja värit olivat upeita suuren teatterin valkokankaalla meidän taustanamme. He kuitenkin halusivat vain parasta, eivätkä tyytyneet asioihin, jotka olivat keskinkertaisia.

Meidän kuuden päivän matkalla oli seuraavanlainen aikataulu: matkustuspäivä, lepopäivä, lavan rakennuspäivä, harjoituspäivä, esityspäivä nro 1, esityspäivä nro 2, matkustuspäivä. Meille tanssijoille vapaita olivat siis lepo- ja lavan rakennuspäivät, jolloin suuntasimme porukalla Shanghain keskustaan hyörimään ja ihastelemaan rakennuksia, ihmisiä, nähtävyyksiä, ravintoloita, kulttuuria, kieltä ja mitä ikinä eteen ilmestyikin. Moni oli meistä Kiinassa ensimmäistä kertaa, mutta muutamat olivat käyneet Shanghaissa aikaisemminkin. He osastivatkin kertoa paljon kiinalaisista tavoista, kulttuurista sekä Shanghain nähtävyyksistä ja must-see-paikoista.

Shanghain keskustan jakaantuu kahteen osaan, Puxi ja Pudong, jotka erottaa toisistaan suuri Huangpu-joki. Puxi on niin sanottua vanhaa ja säilynyttä kaupunkia, kun taas Pudong oli ennen köyhälistön asuinaluetta, mutta on tätä nykyä kahdessakymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi maailman suurimmista bisneskeskittymistä. Kaupunki on tunnettu myös suurimmasta väkiluvustaan maapallolla ja Shanghaissa rakennetaan jatkuvasti eniten maailmassa. Tämän saattoi itsekin huomata, kun seisoi yhdessä suurimmista pilvenpiirtäjistä ja katseli maisemia, saattoi nähdä silminkantamattomiin suuria kerrostaloja, enimmäkseen keskeneräisiä. Kaupunki kasvaakin ylös päin, kun leveydeltään se on jo äärimmäisen suuri ja tupaten täynnä asukkaita.

Kuten kuvasta saattaa huomata, ilma on melko sumeaa. Tämä on Kiinassa suurkaupungeissa melko yleistä, johtuen väenpaljouden aiheuttamasta saastepäästöistä. Aluksi saattoi vain uneksia suuresta hengenvedosta Suomen metsässä syyssateen jälkeen, kun ilman kosteus, saasteet sekä kaduilla sijaitsevista viemärit ja roskapöntöt tulvi toinen toistaan outoja hajuja. Tähän kuitenkin tottui jo tällainen herkkäkin nenä ensimmäisen päivän jälkeen. Ainakin melkein. Iltaisin ilmasto kuitenkin viilentyi juuri sopivasti, että kylmä ei tullut, mutta hikeäkään ei enää pukannut. 

Muutamana vapaailtana kävimme kiertelemässä mm. vanhan kaupunkin alueella, sekä torimarketilla. Löysimme paljon katumyyjiä ja käsityöläisiä myymässä tuliaistavaraa. Myyjien tyrkyttäminen ei ollut aggressiivista, josta olin iloinen. Tinkiminen taas oli toinen juttu, se kun ei ole minun vahvinta osaamista. Tai no, jos en saanut tuotetta haluamaani hintaan, kävelimme ulos ja saimme haistattelua niskaan. Näin oletan ainakin... 

Kuvassa kiinalaista kirjoitusta, ääntämistapa sekä englanniksi käännös sanoista. Yhtenä iltana kierrellessämme katuja Jatan kanssa, löysimme itsemme eksyneinä. Päätimme kysyä eräästä vaatekaupasta neuvoa, ja koska he eivät osanneet englantia, kävimme hämmentävän mutta hauskan tulkkaussession päästäksemme takaisin hotellillemme. Myyjät ottivat nimittäin samassa esiin google-translatorin ja ryhtyivät kirjoittamaan kiinaa. Siinä vaiheessa hoksasin, että hei, heillähän on qwerty-näppäinjärjestelmä niinkuin meilläkin, mutta silti ruudulle ilmestyi kiinalaisia symboleja. Asia menee niin, että jokainen symboli on tietynlainen "äänne" tai "tavu", jonka he tavaavat länsimaalaisilla kirjaimilla ja tietokone muuttaa ne symboleiksi. Google translator ei kuitenkaan ollut ihan ehkä päivitetyin versio, koska jokaisen heidän esittämänsä kysymyksen kohdalla vilkaisimme Jatan kanssa toisiamme hiukan kysyvästi, että mitähän tuohon nyt vastaisi, kun englannin käännös oli tyyliä: sana sanan perään... no loppujen lopuksi saimme osoitteen kirjoitettua ja he ymmärsivät yskän. Valitettavasti saamamme ohjeet eivät pitäneet paikkaansa tai sitten suunnistustaidoissamme on vikaa, mutta päädyimme viimein iltamyöhällä ottamaan taxin hotellille.

Moomin Characters© 

Harjoituspäivä koitti ja suuntasimme päivästä Shanghai Children's Art Theatre:lle ja kävimme muutamat kohtaukset tarkennetusti läpi. Lavasteet ja rekvisiitat paikoilleen ja harkkaläpimeno. Jo Suomessa ovat hikikarpalot otsalla ensimmäisen minuutin aikana paksun muumipuvun sisällä, saati nyt Shanghaissa, kun lämpötilaa on reilusti enemmän, ilma on kosteampaa ja sisäilmastointi ei tainnut sinä päivänä olla viileimmillään. Puvun sisällä hikoilu vietiin ihan uudelle tasolle ja nestehukan vaara ei ollut kaukana. Onneksi tietoisena tästä olimme muistaneet tankata hyvin ja teoksen aikana on aikaa hengähtää lavakohtauksien välillä. 

Tuohon aikaan Kiinassa on Mid-Autumn festival, johon myös tämä Tanssiva Muumilaakso -esitys haluttiin ajoittaa, jotta perheet tulisivat pienimpien kanssa katsomaan tanssiteatteria. Yhteensä esitimme kolme esitystä, joista kaksi lauantaina ja yhden sunnuntaina. Esitykset sujuivat mallikkaasti ja lisämaustetta saimme teoksen säveltäjältä Heikki Mäenpäältä, joka soitti mm. pianolla, huuliharpulla ja sahalla lavalla livemusiikkia. Yleisön penkit eivät olleet tupaten täynnä joka kerta ja meille selvisikin ensimmäisen esityksen jälkeen, että Muumit ovat täällä Kiinassa tuntemattomia hahmoja. Aivan, se on Japanissa, missä he hullaantuvat muumeista. Näin ollen järjestäjien pyynnöstä seuraavissa esityksessä hahmot kävivät lavalla esittäytymässä ennen tanssishowta, samalla kun eräs järjestäjistä kertoi kiinaksi lapsille mm. hahmojen luonteet ja roolit tässä tarinassa. Tämä helpotti lapsien samaistumiesta roolihahmoihin ja tarinan ja esityksen kulkuun. Esityksen jälkeen kävimme maskotteina teatterin aulassa ja halukkaat pääsivät muumien kanssa yhteiskuvaan. Lapset olivat erittäin suloisia ja ihmeissään suurista ja pulleista muumeista. Sai muumimamma vähän nyrkkiä peppuun eräältä kiinalaispojalta, en tainnut päästä hänen suosioonsa. :) Saime esityksistä hyvää palautetta ja teatterin väki oli kiitollisia. He järjestivät meille jopa muumikakun, koska viimeinen esitys oli Tanssivan Muumilaakson 200. esitys. Ihana yllätys!

Viimeisenä iltana suuntasimme Huangpu-joelle jokilaivaristeilylle, joka lipui kaupunginosien välillä ja antoi mahdollisuuden nähdä kaupunki illan loistossa yhtäaikaa molemmin puolin. Sai hetken hengähtää ja miettiä kulunutta reissua ennenkuin edessä olisi pitkä lento koto-Suomeen. Upea reissu hienoine kokemuksineen takana. Suositettelen kaikille reissua Kiinaan edes kerran elämässään. Sillä on sen verran kiehtova historia ja kulttuuri, joka poikkeaa omastamme sen verran, että on kokemisen arvoinen! 

Ni Hao! 

Tanssiviikonloppu ja Sussun kurssimatka Helsingissä

Viime viikonloppu oli Vaasassa hyvin tanssillinen :) Perjantaina Kipinän oppilaat esiintyivät Vaasa By Light tapahtumassa Meri Seppäsen koreografialla. Lisätietoa tapahtumasta löytyy täältä, itse taideteokset ovat yhä Palosaarella nähtävillä! Lauantaina keskustan joulunavajaisten yhteyteen Kipinä tuotti flashmob-tanssin ja pääsi myös MTV3:n kympin uutisten loppukevennykseen Nuuttipukin "siivellä". Tanssijat heittäytyivät biisiin hienosti! Harmi vaan, että sää oli kaamea ja samana päivänä järjestettiin joulumarkkinat Botniahallissa. Vaasassa kun ei tahdo riittää porukkaa moneen paikkaan samana päivänä.. Kiitos kuitenkin kaikille tanssijoille ja yleisölle!

Viikonloppuna Pohjanmaan tanssin aluekeskus tarjosi Pohjanmaa tanssii - tapahtuman, nykytanssia kaupunginteatterin Julia-näyttämölle. Perjantaina esiintyi jo nuorempien lupaavien alueellisten tanssitaiteilijoiden teoksia - kaksi duettoa; Anne Rönkön ja Moona Nevalaisen no shave no shame sekä Meri Seppäsen ja Susanna Ujasen Roller Coast. Jälkimmäinen sai ensi-iltansa jo Taiteiden Yön Kipinässä viime elokuussa.

Lauantaina 28.11 festivaalin pääesiintyjänä oli Vaasasta kotoisin oleva ja kansainvälisilläkin areenoilla mainetta niittänyt tanssitaiteilija ja koreografi Carl Knif sooloteoksellaan RED. Tätä pääsin itsekin paikalle todistamaan ja HUH! Miten karismaattinen ja dynaaminen liikkuja! Teos säilytti intensiteetin alusta loppuun ja oli hyvin "liikkeellinen". Knif käytti paljon puhetta ja pientä rekvisiittaa, joka tuki esityksen draaman kaarta upeasti. Strobovalo oli myös käytössä useasti ja toi fraaseihin vielä "extrawown" :) Voi kumpa Vaasassa olisi useamminkin nykytanssiesityksiä ja myös muiden tanssilajien harrastajat "uskaltautuisivat" taidetanssia katsomaan silloin kun sitä on tarjolla.

Muutama viikko taaksepäin myös Kipinä-ope Sussulla oli irrottautuminen arjesta tähtitanssijan koulutuksessa.  Susanna Isotalo itse on opiskellut tanssia Turun konservatoriossa, Kuopion AMK:ssa ja opettanut eri-ikäisiä tanssinharrastajia jo vuosia. Sussun tunneille Kipinällä pääsee maanantaisin ja lauantaisin :) (huom. kevätkauden ilmoittautuminen on jo käynnissä täällä!) Tällä kertaa en Kipinän blogissa postaa omaa "kokonaista julkaisua" vaan vien teidät vierailulle Studio de Dansen blogiin. Kipinän tanssinopettajana toimivalla Susanna Isotalolla on myös oma tanssikoulu kotikaupungissaan Seinäjoella. Oma sivullaan Sussu kertoo koulutusmatkastaan Helsinkiin Minna Tervamäen koreografiakurssille! 

Antoisia lukuhetkiä: http://studiodedanse.blogspot.fi/2015/11/nuku-syo-tanssi.html

ja kiitos Sussulle yhteistyöstä :)

//Ida

Susanna opettaa Kipinällä balettia lapsille, nuorille ja aikuisille sekä lyrical jazzia / dancea.

Nykytanssijaksi Outokummussa

                                       

Suvi Palonen aloitti tanssin muutama vuosi sitten Kipinällä ja oli viime kaudelle tanssikoulun vapaaoppilaanamme. Kova treeni ja motivaatio tuotti tulosta, sillä tällä hetkellä Suvi kirjoittaa kuulumisia ammattiopintojen parista ;)

Viime elokuussa elämässäni tapahtui iso muutos, kun muutin Itä-Suomeen pieneen kaupunkiin, Outokumpuun, opiskelemaan tanssia. Koulutus on kaksivuotinen nykytanssijan perustutkinto. Yksi elämäni palkitsevimpia hetkiä oli nähdä oma nimi valittujen listalla. Pääsykokeet kesti kaksi päivää, jonka aikana tehtiin kolme karsintaa. Ennen pääsäreitä oli vapaaehtoinen orientaatiotyöpaja, jossa ehti hyvin tutustua opettajiin ja muihin hakijoihin.

Meillä on kaksi vakituista opea, yksi vakituinen vierailija Helsingistä ja viikoittain vaihtuvia huippuja ammattilaisia. Syksyn aikana meitä on opettanut/tulee opettamaan mm. Jarkko Mandelin, Katariina Lundmark, Virpi Juntti, Katja Mustonen ja Meagan O`Shea. Opetuskieli vaihtelee suomesta englantiin. Tällä hetkellä ryhmässämme on vaihtari Latviasta ja nyt mennään aika paljon enkuksi.

Lukujärjestys vaihtuu viikoittain.  Kolmena aamuna voi valita kehonhuoltoa pilatesta, redcordia ja joogaa. Kaksi kertaa viikossa on balettia ja voi itse valita alkeis- tai jatkoryhmän. Tunneilla tehdään monipuolisesti kaikenlaista nykytanssin tekniikkaa, liikemateriaalia (parasta tähän mennessä on ollut, kun Virpi Juntin kanssa teimme Tommi Kitin matskua) ja jonkin verran kontakti-improa. Ylipäätään ollaan tehty aika paljon improvisaatiota ja liiketutkielmaa, mikä on kyllä avannut ajatuksia omasta tavasta käyttää kehoa.  Ja välillä hermoja raastavaa, kun mitään uutta ei löydy. ;) Tosi paljon opetellaan kuuntelemaan toisia. Syksy on ollut enemmän treeniä ja keväällä tulee proggiksia.

Suhde tanssiin on muuttunut yllättävän paljon, kun opiskelee ammattilaiseksi. Kehoa kuuntelee ja kunnioittaa ihan eri tavalla ja olen oppinut myös nukkumaan ja syömään paremmin. On myös päiviä, kun oma keho ärsyttää ihan mielettömästi, mutta osa ammattilaiseksi kasvamista on kyky saada oikea työskentely moodi väsyneenäkin. Ja muista tyypeistä voi hakea hyvää energiaa.

Meidän ryhmässä on 17 upeaa, erilaista persoonallisuutta ympäri Suomea. Yhteishenki on ollut superhyvä. Tunteja on myös yhdessä kakkosten ja kolmosten kanssa. Täällä on tosi tiivis tanssiyhteisö, mihin vaikuttaa varmasti paljon se, että moni on tullut kauempaa Suomesta. Ja tekniikka-tyyppeihinkin pääsee tutustumaan, kun tulee ääni- ja valokursseja sekä proggiksia.

Outokumpu on yllättävän viriili pikku kaupunki. Opiskelijat järjestävät iltaisin laidasta laitaan kokoontumisia esim. runo-, leffa- ja käsityökerhoja (treenivaatteista kuluu oikeasti polvet rikki), house- ja kontsujameja (kontakti-improvisaatio). Ja meidän 4 tanssisalia on vapaasti käytössä opetuksen ulkopuolella.

Ensimmäiset viikot ikävoin kovasti Vaasaa ja kärsin oikeasti kulttuurishokista, mutta olen löytänyt hyvin paikkani täällä.  En ole kertaakaan katunut, että päätin seurata hullua unelmaani opiskella tanssijaksi, vaikka aloitinkin tanssimaan 18-vuotiaana. Lopulta kyse on oikeasti motivaatiosta ja itsensä piiskaamisesta. ;) Vaikka räntäsade hakkaisi ikkunoita, kannattaa lähteä hakemaan tanssista hyvää energiaa. Ja, jos haluaa tälle alalle niin ”Hard work beats raw talent anyday.” Sen olen vahvasti oppinut täällä koulussa, että vaikka meille annetaan paljon matskua ja ajatuksia laidasta laitaan niin jos ei itse syvenny johonkin asiaan niin ei ne jutut automaattisesti rupea toimimaan. Kannattaa uskoa omiin juttuihin ja kehittää itsessä piirteitä, joita arvostaa tanssijuudessa. Ja uskoa omaan juttuun!

Tanssiterkuin täältä Okusta ja törmäillään jossain kohtaa Kipinällä! :)      
// Suvi

Dancing after injuries vs. muscle treatment

Kipinän tuntisijaisenakin toimiva Linda Szöke kertoo tällä viikolla miten kuntoutuminen loukkaantumisen jälkeen tapahtuu. Linda on kotoisin Unkarista, mutta nyt työskentelee ja asuu nyt Vaasassa.

2 years ago I got a knee injury… and after I recovered, it happened again last summer. After crying my eyes out for many days in a row and getting over the feeling that my life is over, I started training my legs and knees again.

 

Having heard and read about many things, I have found that the most important thing is that I always need to keep the muscles around the injured area in a good shape.  Of course, in the beginning there were some restrictions and some things that I just couldn’t do without having a sharp pain. Besides,  still today I have to be always careful that I do not overload my knee, otherwise, when the muscles are tired, it gets worse. For example, when an accident happens, the injured area is full of liquid for a couple of weeks and it should be ”moved out” from that area, so in this sense my knee had to be kept in moving. 

After most of the liquid went away, I started having this loose feeling in my knee.  Basically, it was moving 2 centimetres out of the normal place and back. This equalled to no jumping at all (at least big jumps still have to wait for some long weeks) and I had been restricted to easily controllable movements. I needed to look for treatment, where I use my muscles around my knee a lot and still can have fun. 

My physiotherapist gave me some typical exercises what people normally do in the gym, but I am just simply not that weightlifting gym girl who is putting 60 kg on the “leg bending machine” and do that 3x15 times… On the other hand, nowadays it is a must for me, so from now and then I will get myself to do them.

Though I have found some nicer ways to keep the muscles busy, which worked for me… My favourite one is dancing, but not the jumping all around type for quick rhythms as there I would loose the control on my knee. For example by ballet, by tandu, jete, releve and so on, I use my whole leg and at the same time small and important muscles around my knees are getting stronger and stronger. It works in the same way with modern jazz, and contemporary dance.  By dancing, besides getting nice long muscles, I do gain body control that helps me to avoid injuries in the future. 

In the same way Pilates helps me to gain body control too. Well, a typical way how body reacts, when something is broken, it tries to avoid loading too much weight on that broken spot and starts compensating by using the other side of the body more… For that reason, my lower back started hurting. Besides, my lovely leg exercises, I have needed to find another type of moving to open my back muscles. Pilates and yoga are working for me very well :D

VDC vihdoin tänä viikonloppuna!

Vaasa dance Challenge on tänä viikonloppuna! 

Mukaan on ilmoittautunut yli 80 koreografiaa ja niistä kirjallista palautetta antaa ammattilaisraati. Tänä vuonna juryssa istuu Annika Sillander, Heidi Hartzell ja Meri Seppänen. Vieraileva tanssinopettaja Heidi Hartzell sekä Meri pitävät sunnuntaina avoimia workshoppeja Kipinällä.  

Miksi osallistua tällaisille extrakursseille? Itse kun aloitin tanssiharrastuksen 15 vuotta sitten (*huokaus), ei Vaasassa vielä ollut katutanssia tai showtanssia, vaan ensimmäiset askeleet tuli otettua vierailevien tanssinopettajien kuten Jessica Forsmanin (Lontoossa uran tehnyt ammattilaistanssija), Teemu Korjuslommen ja muiden alan pioneerien johdolla. Matkustin useasti pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille kursseille tanssikavereiden kanssa. Oppia haettiin ja jaettiin sitten Vaasassa. Hyvänä puolena olikin se, että oma-aloitteisuus kasvoi samassa suhteessa kuin tanssitaidot. Toinen hieno juttu on, että tanssikavereita olen saanut myös oman kotipaikkakunnan ulkopuolelta! Myös uusia tanssilajeja ja -tyylejä tuli kokeiltua, kaikenlaista mitä tarjolla tuolloin oli. Tänä päivänä nuorilla on tanssikouluja lähellä, internet täynnä inspiraatiota ja spotify ym musiikin löytämistä varten (ei tarvitse mennä kirjastoon lainaamaan cd:itä!), haasteena taitaakin olla se "oikean" informaation löytäminen sieltä kaiken muun seasta.

Noh, eri tanssilajeista puheenollen - tässä maistiainen viime vuoden Vaasa Dance Challengesta: Julian Owusun Azonto-ryhmä!

Vaasa Dance Challengea haluamme järjestää juurikin siksi, että nuoret itse kokeilisivat siipiään koreografeina, saisivat esiintymiskokemusta muualtakin kuin kilpailuista ja uskaltaisivat osallistua myös uusien opettajien tunneille HELPOSTI. Ei kannata ajatella, että "entä jos en osaakaan", "en osallistu jossei paras kaveri osallistu" tai keksiä muita tekosyitä jäädä kotiin. Nuorille tanssijoille vielä voisin heittää yhden muistutuksen: Menestyminen on 10% lahjakkuutta ja 90% harjoittelua. Harjoittelu on omalle epämukavuusalueelle menemistä, hikipisaroita ja tsemppaamista silloinkin kun luulee ettei enää jaksa. Oppiminen tapahtuu yhtä paljon onnistumisien kuin epäonnistumisien kautta.

Kaikki tämänkin vuoden VDC-tapahtumaan osallistuvat tanssijat tehneet juurikin näin - uhranneet tunteja ja lisää tunteja oman esityksen harjoitteluun. He ovat ottaneet askeleen tuntemattomaan ja samalla askeleen eteenpäin! Osallistujia on ympäri Suomea, tervetuloa Vaasaan! Tässä Kipinä Breakersien uusi video, josta voi fiilistellä myös kaupunkimme miljöötä. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori tutustuu viikonloppuna uusiin tanssityyppeihin. Ehdotus: käy nykäisemässä hihasta sitä, ketä teki  isoimman vaikutuksen esityksellään just suhun! Ja osallistukaa sunnuntain tunneille, jotka ei ole ainakaan hinnalla pilattuja.. ;) Tanssikipinä RY tulee tapahtuman tuotannossa ja järjestelyissä. Myös Kipinän isot EK-laiset leipovat kahvioon herkkuja, pikkurahaa siis messiin!

Nyt takaisin järjestelyiden pariin... Lauantaina nähdään!

// Ida

Ps. Lippuja tapahtumaan saa ovelta tai ennakkolippuja osoitteesta: www.lyyti.in/vdc2015lipunmyynti

Tässä vielä raadin esittelyt:

Heidi Hartzell on helsinkiläinen/ rovaniemeläinen tanssinopettaja. Hän on tanssinut vuodesta 2002 ja opettanut vuodesta 2007. Hip hop ja muut katutanssilajit ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään, mutta muutama vuosi sitten noussut nykärikuume ei ole näyttänyt merkkejä laskemisesta. Kisoissa hän on ravannut vuodesta 2003 saakka ja mitaleitakin on kertynyt montaa laatua. Hän on tehnyt paljon kisa- ja muita tanssikoreografioita sekä toiminut myös tuomariston puolella. 

Tässä Heidi tanssimassa lyricalia.

Annika Sillander on työskennellut tanssijana, koreografina sekä opettajana Suomessa, Englannissa ja Norjassa. Hän valmistui tanssijaksi Millennium Performing Arts – koulusta Lontoosta 1998, ja tanssin maisteriksi Roehampton Yliopistosta Lontoosta 2010. Hän on työskennelyt nykytanssin ja tanssiteatterin parissa mm seuraavien koreografien ja ryhmien kanssa: Tharan Revfem, Sally Marie, Stephen Koplowitz, Candoco Dance Company ja Lea Andersson. Koreografina hänen teoksia on esitetty Lontoossa, Barcelonassa ja Suomessa. Annika työskentelee myös Pohjanmaan tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtajana.

Meri Seppänen valmistui ylioppilaaksi Vaasan Lyseon Lukiosta keväällä 2010 ja tanssijaksi Tampereen Konservatoriosta keväällä 2015. Tanssi alkoi uutena harrastuksena jalkapallon rinnalla 11-vuotiaana, kun hän vaihtoi kahden vuoden telinevoimisteluharrastuksen streettanssiin. Hän on osallistunut niin Show- kuin Streettanssien SM-kisoihin joka vuosi nykytanssin ja hip hopin aikuisten sarjoihin mm. muodostelmalla, duolla ja pienryhmällä. Menestystä on riittänyt joka kerta mitalisijoille saakka. Vuosien varrella tanssilajeista tutuimmaksi on tullut hip hop ja nykytanssi, mutta Meri nauttii kaikista tanssilajeista - baletista breakdanceen - sekä siitä, että saa kehittää itseään jatkuvasti.

WWW.TANSSIKIPINA.FI

 

Multiculturalism with Grace

Tanssikoulumme entinen opettaja Elina Valtonen vaihtoi tänä syksynä maisemia Suomesta Kanadaan. Energiaa ja elämänintoa pursuava Elina kertoo nyt tanssikuulumisia Atlantin takaa Kipinän blogin lukijoille. Terkkuja takaisin Elinalle Vaasasta :)

Kuuntele samalla Elinan suosittelema soundtrack tekstille.


Kanadaan tulo oli pitkälti Grand Jeté tuntemattomaan. Hypystä laskeuduttuani olen huomannut, että olen päässyt paikkaan, josta olen aina unelmoinut. Torontoa sanotaan maailman monikulttuurisimmaksi kaupungiksi. Löytyy pikku-Jamaikaa, pikku-Portugalia, pikku-Kreikkaa, Koreatownia jne. Se, mikä kuitenkin erottaa Toronton muista monikulttuurisista kaupungeista on yhtenäisyyden sulous, joka ihmisiä ympäröi yli kulttuurirajojen. Kävin ensimmäisenä viikkonani täällä Lenny Kravitzin konsertissa, jossa hän sen sanoi niin hienosti: ”The best thing about this town is it´s multiculturalism... You seem to do it with so much grace.”

Lennyn kuvaama ilmiö näkyy ja tuntuu vahvasti myös tanssipiireissä. Olen löytänyt Torontosta tanssiperheen, jossa jokainen saa olla juuri oma itsensä ja kehittää itseään ja omaa taiteilijuuttaan arvostavassa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Perheenjäsenet, eli tanssijakollegat, tuovat saliin oman kehon lisäksi omat kokemuksensa, kulttuuriperimänsä ja menneisyytensä. Kun jokaisella tanssijalla nämä ovat varsin erilaiset, hyväksytään oma itsensä ja muut, voidaan saada aikaan kalliimpiakin jalokiviä arvokkaampaa rikkautta.

Tunnen itseni miljonääriksi, sillä olen päässyt tanssimaan Afro-Caribbean Contemporary-tyyliseen KasheDance Companyyn. Kun harjoitussaliin mennään, ei sinne mennä ainoastaan keskittymään omaan tekemiseen, vaan liikutaan ja tanssitaan juuri siinä ajassa tiedostaen ja tuntien ympäröivät tanssijakollegat. Companyn arvoihin kuuluu universaalin ymmärtämisen pyrkimys. Companyn juuret ovat Karibialla, josta suurin osa sen tanssijoista on alunperin kotoisin. Olen ehtinyt esiintymään jo kerran heidän riveissään. Tämän esityksen musiikit olivat kaikki Bob Marley-covereita. Hänen perintönsä jatkaa vielä omaa elämäänsä levittäen rakkauden, vapautumisen ja universaalin ymmärryksen arvoja ympäri maailman. Olen aina tuntenut hengellistä kotoisuutta ja vapautuneisuutta jamaikalaista ja karibialaista musiikkia kuunnellessani. Musiikki ja tanssi kuuluvat olennaisesti koko Karibian alueen kulttuureihin. Niiden avulla on lievitetty tuskaa, käsitelty ihmissuhteita ja juhlittu vapautumista ja elämän suurta ihmettä. Tanssi ja musiikki kuuluvat Karibialla todellisesti kaikille. Karibialaiset eivät sano: ”ei, en osaa laulaa, en osaa tanssia”, vaan antavat sen vain tapahtua. Tanssi ja musiikki ovat universaaleja ja vapaita itseilmaisun muotoja... Ei vain harvojen ja valittujen herkkua, tai sidottu tiettyyn muotoon. Jos pyrit tanssimaan juuri samalla tavalla kuin joku toinen, niin ketä ja mitä silloin ilmaiset?

Photo by Christopher Cushman

Photo by Christopher Cushman

Tanssijana kehittymiseen kuuluu myös katsojana olo. Torontossa tämän roolin ottaa varsin mielellään. Tästä esimerkkinä New Yorkista lähtöisin oleva konsepti ”Fall for Dance”, joka saapui tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Torontoon. Konsepti on se, että saman illan aikana esiintyy noin kuusi huipputanssiseuruetta ja että kaikki liput ovat ainoastaan 10 dollaria. Nimensä mukaisesti konsepti mahdollistaa tanssiin rakastumisen vaikka jo ihan ensi näkemällä. Tanssikattaus pidetään mahdollisimman monipuolisena, jotta jokainen varmasti löytää mieleistään liikettä illan aikana. Toivottavasti tämä konsepti laitetaan lipumaan myös Atlantin toiselle puolelle jossain vaiheessa.

Kirjoittelen tätä North Battlefordissa, Saskatchewanissa. Olen Porcelain Princess-nimeä kantavalla kiertueella taikurin kanssa. Show on rakennettu hieman Cirque du Soleil-tyyppisellä tavalla, jossa taikaosuudet, avustukset ja tanssiosuudet eivät noudata perinteistä kaavaa, vaan kaiken pohjana on tarina, joka kuljettaa eri roolihahmoja kohtauksesta toiseen. Päiväohjelmani kiertueella rakentuu pitkälti ajamisen, roudaamisen, valmistautumisen, esiintymisen, purkamisen ja levon palikoille. Pyrin mahduttamaan väliin myös pieniä hetkiä, jolloin pysähdyn nauttimaan tyrmäävän kauniista syksyisistä maisemista, tai vaihtamaan muutaman sanan paikallisten kanssa.

Välillä pidämme puhtaan ajopäivän valtavien välimatkojen vuoksi. Kanada on siis maailman toiseksi suurin maa. Ajoa tulee kiertueella yhteensä 13,000 kilometriä. Tällä hetkellä kiertuetta on takana reilu viikko. Viimeinen esitys on kotiprovinssissa Ontariossa 5.11, jonka jälkeen kestää vielä pari päivää ajaa Torontoon takaisin. Upeiden esiintymiskokemusten, maisemien ja kanadalaiseen elämäntyyliin tutustumisen lisäksi tämä projekti tuo minulle paljon hersyvää naurua. Aisaparini on lahjakas taikuri Chris, joka on suunnitellut show´n koko perheen nautittavaksi. Esitys sisältää taikatemppujen, tanssikohtausten ja illuusioiden lisäksi myös paljon huumoria. Saankin usein mojovat naurut backstagella, kun innokkaat lapset pistävät parastaan taikurin avustajina. Ja mikä onkaan parempi palkinto, kuin ne monet pienet ihmiset, jotka tulevat esityksen jälkeen tuikkivine silmineen halaamaan ja sanomaan: ”You were aaaawesome!”

 Lisää Elinan tanssikuvia löydät Instasta Elinadances nimen takaa.

Omaa koreografiaa suunnittelemassa

Juniori-ikäiset Eve ja Wilmalotta ovat Kipinän show EK-ryhmän oppilaita, joiden opetussuunnitelmaan kuuluu myös Vaasa Dance Challenge - tanssitapahtumaan osallistuminen omalla koreografialla. Tytöt kertovat miten harjoitukset ovat edenneet. Tytöt osallistuivat jo viime vuonna duosarjaan performing arts SM-kilpailuissa, joten koreografian suunnittelu on heille tuttua hommaa. 

 

Pian Vaasa Dance Challenge lähenee ja treenejä tulee enemmän. Stressi kasvaa pian kun miettii, että valmistuuko koreografia ajoissa ja saadaanko se vielä kilpakuntoonkin. :)

Treenaamme niin usein kuin mahdollista riippuen siitä kuinka paljon aikaa koulun ja muiden tanssitreenien jälkeen jää. Kun aloitamme uuden koreografian tekemisen aloitamme mieleenjuolahtavasta teemasta ja etsimme sen jälkeen siihen sopivan biisin, jossa on sopivan tempo. Sopivan biisin löytämisen jälkeen aloitamme koreografian suunnittelun. Alku on aina vaikein, mutta sitten ideat alkavat tulvia. Sitten kun ideat loppuvat on vain pakko tanssia ja liikkua, että saa lisää uutta :) Joka treeneissä tulee toki kohtia, joihin ei meinaa löytyä mitään sopivia liikkeitä ja niitä kohtia voidaan pähkäillä ikuisuuden. Sellaisiin kohtiin tulee helposti vain hyppyjä ja piruetteja, vaikka niitä onkin jo liikaa. Toki aina välillä tulee pikkukinoja siitä, että mikä liike tähän kohtaan nyt laitetaan ja esimerkiksi mennäänkö alas lattialle vai pysytäänkö jalkojen varassa, mutta kyllä siitä aina sopuun päästään.

Laitamme usein ylös tavoitteita itsellemme esimerkiksi akrobatiaan tai muihin temppuihin liittyen. Teemme pohjan jota ajan mukaan parannamme. Kuin valitsemme esiintymisvaatteet ajattelemme mikä sopisi tanssin teemaan. Saamme usein inspiraatiota netistä ja sitten vain kierrellen kaupunkia vaatekaupoissa. Kun tanssi on valmis yritämme esittää sitä niin monelle kuin mahdollista että saisimme toisten mielipiteitä ja samalla saamme kokemusta esiintymisestä.

On tärkeää löytää sellainen pari jonka kanssa voi puhua vapaasti omista mielipiteistään koreografiaan liittyen ja uskaltaa myös antaa palautetta toiselle siitä mitä pitäisi parantaa ja harjoitella enemmän. Koreografian tekemisessä pitää aina olla avoin mieli ja uskaltaa heittäytyä mukaan omilla ideoilla. Se voi olla vaikeaa, jos ei meinaa tulla toimeen toisen kanssa.

Meidän treenit ovat useimmiten hauskoja ja energisiä. Olemme kuitenkin todenneet, että kahta tuntia enempää ei kannata vetää putkeen koska silloin usein ideat loppuvat ja kaikesta tulee vain pelleilyä. Sama pätee myöhään illalla treenaamisesta.

Innostus kilpailukoreografioihin alkoi kun Ida pyysi meitä mukaan SM-pienryhmään viime vuonna ja myöhemmin olimme mukana myös muodostelmasarjassa. Sitten innostuimmekin oman duokoreografian tekoon. Silloin huomasimme kuinka iso osa tanssi oikeastaan on elämäämme ja myös sen, että haluamme jatkaa aktiivista tanssiharrastusta ja kilpailemista jatkossakin.

Viime vuoden duo, jonka teimme SM-kisoihin oli oikeastaan ensisijaisesti kokemusten hakemista, eikä menestyminen ollut tärkeintä. Huomasimme, että oman koreografian tekeminen kehitti meidän tanssitaitoja ja myös intoa tanssiin.

Vaasa Dance Challengessa nähdään!

-Eveliina Haavisto & Wilmalotta Kristo

Tytöt venyttelyhommissa ;)

Instagram-kuvakilpailu! 

Ota VDC aiheinen tanssikuva (harjoituksista, workshopeista, itse tapahtumassa), lataa se Instagrammiin ja käytä avainsanana eli hästägginä #vaasadancechallenge2015
 Paras kuva palkitaan lahjakortilla tapahtumassa :)

Kipinän vapaaoppilaat esittäytyvät

Tanssikipinä RY on myöntänyt tanssinopettajien suositusten perusteella vapaaoppilaspaikkoja jo muutaman vuoden ajan. Viime keväänä valituksi tulivat Fanny Hakala ja Madeleine Östersund. He ovat treenanneet Kipinällä aktiivisesti jo monta vuotta. Kuluvan syksyn ja tulevan kevään ajan he saavat tanssia Kipinällä ilmaiseksi yhdistyksen tukemana. Sain heidät haasteltavaksi - nyt saatte te blogin lukijatkin tutustua näihin iloisiin tyttöihin ja kuulla miten tanssikausi on pyörähtänyt käyntiin. // Ida

Fanny discodance- ja Madeleine hiphop - tunnilla.

1) Kertokaa jotain itsestänne :)

Fanny: Fanny heter jag, är 18 år och går mitt tredje år i Vasa övningsskolas gymnasium. Jag är en positiv tjej som tycker om att lära sig nya saker. Jag strävar efter att alltid göra mitt bästa, vare sig det handlar om en dansuppvisning eller kemilabbrapport. 

Madeleine: Jag heter Madeleine och är 18 år och går i Vasa övningsskolas gymnasium. Jag har dansat snart fem år och i år är jag med i StreetEK för tredje gången.

 

2) Miten syksyn tanssitunnit ovat lähteneet käyntiin? 

Fanny: Efter en lång sommarlovspaus har det varit super roligt att vara tillbaka i de välbekanta danssalarna på Kipinä. Tyvärr blev jag förkyld efter första veckans lektioner så har tagit det lite lugnt nu i början. Det känns i alla fall bra att komma igång med dansen igen och jag är riktigt motiverad och förväntansfull till detta dansår. 

Madeleine: Jag hade sett fram emot att komma tillbaka till Kipinä men missade hela första veckan eftersom jag blev sjuk efter skolstarten. När jag kunde börja dansa igen kändes det väldigt roligt. Inte bara för dansen, utan också för att man träffade vänner som man inte träffar utanför danssalarna.

 

3) Kuinka paljon tanssia treenaatte viikossa? Mitä tunteja? 

Fanny: Under en vecka går jag på totalt 11 olika lektioner som är allt från balett till hiphop. Till favoriterna hör discodance och showjazz men tycker om allt där emellan också! Två gånger i veckan är det träningar med ShowEK-gruppen som gäller så det blir mycket showdans för min del. Som variation går jag också på yoga vilket kroppen tycker om.  

Madeleine: Förutom Street- och ShowEK är jag anmäld till 5 lektioner. Ifall humöret är på topp och skolarbeten inte hindrar så stannar jag på fler lektioner. Street danser har alltid lockat mer och house tillhör favoriten ända sedan jag började dansa. Nyligen har jag fattat intresse för discodance, så man kan säga att jag föredrar snabba koreografier. 
 

4) Mikä tanssissa on kivointa? 

Fanny: Det som jag tycker mest om med dansen är känslan. Känslan av att få uttrycka något med sin kropp, känslan av att få vara del av en grupp, känslan av att ta dansen till nästa nivå och känslan av att lyckas. Då jag dansar glömmer jag allt annat för en stund och det är den känslan som är den bästa. På något sätt lyckas dansen alltid tillfälligt trolla bort alla mina problem och jag blir alltid glad av att dansa.  

Madeleine: Bästa med dansen är att jag släpper alla bekymmer för en timme. Dessutom är det roligt att utmana sig själv och bara det att man lär sig en liten koreografi kan lyfta humöret flera steg. 
 

5) Kuinka alunperin löysitte Kipinälle? 

Fanny: Något år efter att jag slutade dansa balett på Kuula-institutet grundades Kipinä. Min mamma hade hört om det och tyckte det skulle passa dansintresserade mig så här har jag varit sedan dess.  

Madeleine: Under min lågstadietid spelade jag fotboll, men slutade då mina leder började krångla. Min syster började dansa på Kipinä och föreslog att jag skulle göra samma. Det var en stor förändring, men övning ger färdighet!
 

6) Mitä toiveita teillä on tulevalle lukuvuodelle? 

Fanny: Min önskan för detta läsår är att jag hinner dansa så mycket som möjligt och samtidigt kunna njuta av det. Jag vill inte att det ska börja kännas jobbigt att fara till träningarna utan att det alltid är lika roligt. Viktigt för mig är att hitta en bra balans mellan skola och dansen vilket jag just nu jobbar på. Det krävs alltid några veckor att komma in i rytmen men den börjar så småningom sitta. Jag hoppas att jag hålls frisk och att kroppen klarar av all träning. Att ta hand om min kropp är också något jag ska jobba mycket på i år.  

Madeleine: Jag tycker det är roligt att lära mig nya saker, så det här läsåret hoppas jag lära mig en hel del. Dessutom vill jag utvecklas mer, speciellt inom show. Jag hoppas hinna vara med på så många danslektioner som möjligt samtidigt som jag vill kunna satsa med skola och studentskrivningar. I slutet av läsåret vill jag kunna se framsteg och förhoppningsvis framgång i tävlingarna.
 

7) Mitä teette silloin kun ette ole Kipinällä? 

Fanny: Mellan skola, läxor och dans lämnar det inte så värst mycket tid men har jag extra tid tar jag vara på den. Jag tycker om att läsa, laga mat och baka, träffa vänner, löpträna eller bara ta det lugnt. Ibland glömmer jag att slappna av mellan alla vardagssysslor så då njuter jag extra mycket av lediga kvällar, sådana behövs också! Helst av allt ska det vara med en bra bok eller tv-serie, en kopp te och lite choklad.

Madeleine: Den tid jag inte spenderar åt skola eller dans försöker jag ta det lugnt så ofta det bara går. Mina fritidsintressen har ändrats under åren, men just nu trivs jag bäst med en bok i handen, eller om jag har mer tid en film eller tv-serie. Under helgerna umgås jag med vänner och familj, något som känns viktigt då vardagarna är fulla med dans.

 

8) Kysykää jotain toisiltanne? 

Fanny: Vad tror du att du skulle ha som fritidsintresse om du int skulle hålla på dans?

Madeleine: Om jag inte skulle ha dans som fritidsintresse skulle jag först och främst hitta någon annan form av träning. Som faktiskt fritidsintresse är det svårt att komma på något eftersom det är det här jag hållit på med i flera år. Jag tror jag skulle umgås mer med vänner på vardagarna och antagligen läsa mycket oftare. Och så frågan till Fanny: har du några mål inom dansen du vill uppnå?

Fanny: Mitt mål för iår är att förbättra tekniken. Även fast jag gått framåt de senaste åren känns det som att jag ännu har mycket att jobba på när det kommer till teknik.

Lyrical jazz - ja housetunnilta.

Madeleine ja Fanny yhteisen show EK-tunnin jälkeen.