Kipinän vapaaoppilaat esittäytyvät

Tanssikipinä RY on myöntänyt tanssinopettajien suositusten perusteella vapaaoppilaspaikkoja jo muutaman vuoden ajan. Viime keväänä valituksi tulivat Fanny Hakala ja Madeleine Östersund. He ovat treenanneet Kipinällä aktiivisesti jo monta vuotta. Kuluvan syksyn ja tulevan kevään ajan he saavat tanssia Kipinällä ilmaiseksi yhdistyksen tukemana. Sain heidät haasteltavaksi - nyt saatte te blogin lukijatkin tutustua näihin iloisiin tyttöihin ja kuulla miten tanssikausi on pyörähtänyt käyntiin. // Ida

Fanny discodance- ja Madeleine hiphop - tunnilla.

1) Kertokaa jotain itsestänne :)

Fanny: Fanny heter jag, är 18 år och går mitt tredje år i Vasa övningsskolas gymnasium. Jag är en positiv tjej som tycker om att lära sig nya saker. Jag strävar efter att alltid göra mitt bästa, vare sig det handlar om en dansuppvisning eller kemilabbrapport. 

Madeleine: Jag heter Madeleine och är 18 år och går i Vasa övningsskolas gymnasium. Jag har dansat snart fem år och i år är jag med i StreetEK för tredje gången.

 

2) Miten syksyn tanssitunnit ovat lähteneet käyntiin? 

Fanny: Efter en lång sommarlovspaus har det varit super roligt att vara tillbaka i de välbekanta danssalarna på Kipinä. Tyvärr blev jag förkyld efter första veckans lektioner så har tagit det lite lugnt nu i början. Det känns i alla fall bra att komma igång med dansen igen och jag är riktigt motiverad och förväntansfull till detta dansår. 

Madeleine: Jag hade sett fram emot att komma tillbaka till Kipinä men missade hela första veckan eftersom jag blev sjuk efter skolstarten. När jag kunde börja dansa igen kändes det väldigt roligt. Inte bara för dansen, utan också för att man träffade vänner som man inte träffar utanför danssalarna.

 

3) Kuinka paljon tanssia treenaatte viikossa? Mitä tunteja? 

Fanny: Under en vecka går jag på totalt 11 olika lektioner som är allt från balett till hiphop. Till favoriterna hör discodance och showjazz men tycker om allt där emellan också! Två gånger i veckan är det träningar med ShowEK-gruppen som gäller så det blir mycket showdans för min del. Som variation går jag också på yoga vilket kroppen tycker om.  

Madeleine: Förutom Street- och ShowEK är jag anmäld till 5 lektioner. Ifall humöret är på topp och skolarbeten inte hindrar så stannar jag på fler lektioner. Street danser har alltid lockat mer och house tillhör favoriten ända sedan jag började dansa. Nyligen har jag fattat intresse för discodance, så man kan säga att jag föredrar snabba koreografier. 
 

4) Mikä tanssissa on kivointa? 

Fanny: Det som jag tycker mest om med dansen är känslan. Känslan av att få uttrycka något med sin kropp, känslan av att få vara del av en grupp, känslan av att ta dansen till nästa nivå och känslan av att lyckas. Då jag dansar glömmer jag allt annat för en stund och det är den känslan som är den bästa. På något sätt lyckas dansen alltid tillfälligt trolla bort alla mina problem och jag blir alltid glad av att dansa.  

Madeleine: Bästa med dansen är att jag släpper alla bekymmer för en timme. Dessutom är det roligt att utmana sig själv och bara det att man lär sig en liten koreografi kan lyfta humöret flera steg. 
 

5) Kuinka alunperin löysitte Kipinälle? 

Fanny: Något år efter att jag slutade dansa balett på Kuula-institutet grundades Kipinä. Min mamma hade hört om det och tyckte det skulle passa dansintresserade mig så här har jag varit sedan dess.  

Madeleine: Under min lågstadietid spelade jag fotboll, men slutade då mina leder började krångla. Min syster började dansa på Kipinä och föreslog att jag skulle göra samma. Det var en stor förändring, men övning ger färdighet!
 

6) Mitä toiveita teillä on tulevalle lukuvuodelle? 

Fanny: Min önskan för detta läsår är att jag hinner dansa så mycket som möjligt och samtidigt kunna njuta av det. Jag vill inte att det ska börja kännas jobbigt att fara till träningarna utan att det alltid är lika roligt. Viktigt för mig är att hitta en bra balans mellan skola och dansen vilket jag just nu jobbar på. Det krävs alltid några veckor att komma in i rytmen men den börjar så småningom sitta. Jag hoppas att jag hålls frisk och att kroppen klarar av all träning. Att ta hand om min kropp är också något jag ska jobba mycket på i år.  

Madeleine: Jag tycker det är roligt att lära mig nya saker, så det här läsåret hoppas jag lära mig en hel del. Dessutom vill jag utvecklas mer, speciellt inom show. Jag hoppas hinna vara med på så många danslektioner som möjligt samtidigt som jag vill kunna satsa med skola och studentskrivningar. I slutet av läsåret vill jag kunna se framsteg och förhoppningsvis framgång i tävlingarna.
 

7) Mitä teette silloin kun ette ole Kipinällä? 

Fanny: Mellan skola, läxor och dans lämnar det inte så värst mycket tid men har jag extra tid tar jag vara på den. Jag tycker om att läsa, laga mat och baka, träffa vänner, löpträna eller bara ta det lugnt. Ibland glömmer jag att slappna av mellan alla vardagssysslor så då njuter jag extra mycket av lediga kvällar, sådana behövs också! Helst av allt ska det vara med en bra bok eller tv-serie, en kopp te och lite choklad.

Madeleine: Den tid jag inte spenderar åt skola eller dans försöker jag ta det lugnt så ofta det bara går. Mina fritidsintressen har ändrats under åren, men just nu trivs jag bäst med en bok i handen, eller om jag har mer tid en film eller tv-serie. Under helgerna umgås jag med vänner och familj, något som känns viktigt då vardagarna är fulla med dans.

 

8) Kysykää jotain toisiltanne? 

Fanny: Vad tror du att du skulle ha som fritidsintresse om du int skulle hålla på dans?

Madeleine: Om jag inte skulle ha dans som fritidsintresse skulle jag först och främst hitta någon annan form av träning. Som faktiskt fritidsintresse är det svårt att komma på något eftersom det är det här jag hållit på med i flera år. Jag tror jag skulle umgås mer med vänner på vardagarna och antagligen läsa mycket oftare. Och så frågan till Fanny: har du några mål inom dansen du vill uppnå?

Fanny: Mitt mål för iår är att förbättra tekniken. Även fast jag gått framåt de senaste åren känns det som att jag ännu har mycket att jobba på när det kommer till teknik.

Lyrical jazz - ja housetunnilta.

Madeleine ja Fanny yhteisen show EK-tunnin jälkeen.

Pikavisiitillä Helsingissä

Tällä kertaa kuulumisista kirjoittaa Ida Jousmäki. 

Vaasa on ihana kotikaupunki, mutta ah kuinka virkistävää on välillä hypätä VR:n kyytiin (ei maksettu mainos) ja kiitää kohti muita maisemia! Vielä kun junassa saa istua rauhassa ilman rusinoita, muumeja, kuvakirjoja, hoitolaukkua ja itse mukulaa, olo on autuas. Ja ei kun netin helmet kuten "paskat kirpparilöydöt"- sivusto ja youtuben tanssiklipit auki ;)

Päätarkoitus junailuun oli viikonloppuna järjestettävä FSG dagar (finland svenska gymnastikförbund) yhteydessä järjestettävä kurssi. Suomen voimisteluliiton kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä, mutta muistaakseni tämä on FSG:n kanssa ensimmäinen kerta. Tosi kivaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja vielä tanssin merkeissä! 

Helsinkiin on aina kiva tulla tietenkin myös siksi, että nähtävää ja koettavaa riittää. Pääkaupunkiseudulla asuu ja vierailee myös paljon mun ystäviä, joista tällä pikavisiitillä ehdin treffata Tanelia, Hannaa, Katrinia ja Anskua. Vaikka arki saattaa on pyöriä enimmäkseen tanssin ympärillä, on ihana huomata, että tanssivien ystävien kanssa löytyy aina muitakin puheenaiheita ja kiinnostuksen kohteita. Kuten esimerkiksi hyvä ruoka :D

Perjantaina käytiin Konnichiwan sushibuffetissa - what a heaven! Sen jälkeen mentiin leffaaan ja saatiin Biorexissä tuntemattomalta mieheltä vapaaliput Ice and the Sea - elokuvaan. Koska leffa oli osana Rakkautta ja anarkiaa - filmifestaria, itse ohjaajakin oli paikalla (Oscar-voittaja!) ja näytön jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Elokuva oli dokumentti ranskalaisesta Antarktisten jäätiköiden tutkijasta, joka eli vuosikausia alkeellisissa ja vaarallisissa olosuhteissa etelänavalla. Hän (ja moni muu tutkija) on antanut koko elämänsä tälle tieteenalalle ja tutkimukselle, joka tuolloin 50-luvun alussa oli vielä aivan lastenkengissä. Noin 70 vuotisten tutkimusten pohjalta on kuitenkin muun muassa selvitetty jäätiköiden yli 200 000 vuoden ikää, jääkausia ja nykyisen ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia. Kieltämättä elokuvan jälkeen jäi päähän pyörimään samat kysymykset: Mitä me voidaan tehdä? Onko vielä aikaa? Toivottavasti seuraavassa ilmastonmuutoskonferenssissa Pariisissa he saisivat kaikki maat mukaan ja yhteisiä sopimuksia.

Okei, nyt lähti vähän eri suuntaan. Tanssiblogi it is :) Lauantaiaamuna sitten vähän jännitti. Vaikka olen vuosien mittaan pitänyt paljon kursseja ja ollut ihmisille esillä, aina täysin uuden ryhmän kohtaaminen jännittää. Mutta puolustaudun vastaavissa tilanteissa ystäväni Iitun elämänviisaudella: ilman jännittämistä ei pääse eteenpäin. Kun joutuu muiden eteen "uutena" ja lunastamaan oman ammatti-identiteetin "paikan" sekä samalla saa oppia ja palautetta muilta, pääsee uusille leveleille :) Tai ainakin voi elää siinä toivossa.

Kurssille oli ilmoittautunut lähes 20 tanssinohjaajaa Suomen ruotsinkielisistä kunnista ja kaupungeista. Mukana oli muun muassa ensimmäinen jazztanssiopeni Anna (elettiinkö vuotta 2001?). Tuota ennen taustalla oli voimistelua ja muutamia yksittäisiä tanssikursseja, mutta Annan kautta pääsin hengittävän ja vapaamman liikkeen maailmaan. Eikä sieltä ole paluuta ollut ;) Kiitos siis Anna Backlundille ja muille Vaasan alueen modernin tanssin uranuurtajille!

 

Olin yllättynyt miten vapautuneesti kurssilaiset heittäytyvät tehtävänantoihin, keskusteluihin ja kyselivät rohkeasti minulta ja toisiltaan. Harjoitteina analysoimme musiikkia ja sen rakennetta, varioimme koreografian pätkää Labanin liikenotaation keinoin ja lisäsimme kerroksia ilmaisun ja tarinallisuuden avulla. Kaksi ja puoli tuntia on tietenkin vain pintaraapaisua sitten itse koreografian suunnittelutyössä ja rakentamisessa, mutta palautteiden mukaan osallistuneet saivat uusia näkökulmia ja työkaluja uusia koreografioita varten. Mahtavaa! Toivottavasti pääsen ensi kesänä FSG:n voimistelutapahtumaan Kristiinankaupunkiin katsomaan heidän teoksia. Kuluneena kesänä pääsin seuraamaan World Gymnaestradan gaalanäytöstä ja täytyy sanoa että joskus tanssijat voisivat ottaa mallia voimistelijoiden tiukasta treenitavasta! Jos nimittäin haluaa unisonon (yhteisen liikesarjan) näyttävän vaikuttavalta, niin toistojen määrän kannattaa olla nelinumeroinen ;)

Käväisimme myös ystäväni Tanelin tsekkaamassa Kiasman uusimmat näyttelyt. Museot ja galleriat on aina toimineet mun kirkkoina. Paikkoina, jonne voin mennä rauhottumaan ja hiljentymään. Tiloja, joissa saa vain olla ja materia, kiire ja minuus unohtuu hetkeksi. Saa tilaa uusille ajatuksille ja perspektiiviä. Facetoface -näyttelyn teoksia olin nähnyt aiemminkin, mutta Jani Leinosen kerros oli ihan kiinnostava (okei myönnetään että meitä alkoi Tanelin kanssa tekemään mieli mäkkärin tuplajuustoa ;)  mutta varsinkin Tino Sehgalin performanssiteokset / "rakennetut tilanteet" oli tosi vau!

Päivä jatkui kultturikeskus Gloriassa FDO:n järjestämässä Battle SM - tapahtumassa. Mukana oli myös Kipinän junnutanssijat Isabella ja Ninja 2 vs 2 hip hop battlessa. Jee! Tässä pieni klippi, jossa Ninja tanssimassa: 

Ensi vuonna vaan rohkeasti mukaan muutkin freestyle-tanssijat Vaasasta. Ruff cut dj's soitti tooosi hyvää musaa ja tanssijat oli liekeissä! Mukavaa oli nähdä tanssikavereita ja kollegoja ja vaihtaa kuulumisia. Harmi etten ehtinyt nähdä illan battleja loppuun asti, kun piti kiirehtää maitojunalla takaisin kotiin. Yle Areenalla on muuten nähtävillä uusi Katutanssielämää - sarja, tsekatkaa ihmeessä!

Ähkyssä paitsi kaikesta hyvästä ruuasta, myös suurkaupungin energiasta ja inspiroivista ihmisistä. Tänään sunnuntaina vauhtimeininki jatkuu Kipinän mamien kanssa afrotunnilla ja akrobatialla. Näillä eväillä jaksaa taas ainakin syyslomaan asti ;) Borta bra men hemma bäst!

Nähdään tanssitunneilla!

Unelmien täyttymys

Kipinän lasten ja nuorten tanssinopettaja Sofia Siponen kertoo tunnelmistaan tanssijana musiikki-videolla sekä Hartwall Arenan keikalta - Och också på svenska! :) Hyvä Soffi! Muistattehan rakkaat lukijat myös jättää palautetta blogimme kirjoittajille jos mielessä jotain!

Eräänä kesäpäivänä Facebook-seinälleni pompahti ilmoitus, jossa haettiin avustajia/tanssijoita Antti Tuiskun uudelle Keinutaan-musiikkivideolle. Keräsin rohkeutta ja päätin hakea yksin mukaan juttuun. Muistelin sähköpostiviestiin aikaisempia tanssiesiintymisiä ja -kokemuksiani parin kuvan kera. Viikon kuluttua tästä minut ja yli 30 muuta tanssijaa noin 400 hakijasta kutsuttiin mukaan musiikkivideon kuvauksiin. Voitte kuvitella fiilikseni tämän viestin luettua!

De var en sommardag då jag samlade mitt mod och sökte med till Antti Tuiskus musikvideon. En vecka efter fick jag e-post att jag och över 30 andra får komma och dansa på Keinutaan-låtens inspelningar. Det var helt otroligt och spännande!

Kuvauspäivä kesti aamu kympistä ilta yhteentoista. Vaikka päivä oli pitkä ja aika ajoin paljon odottelua, antoi se uusia kavereita ja unohtumattoman tanssin- sekä nauruntäyteisen päivän. Kaikki mukana olleet ihmiset olivat ammattitaitoisia ja mukavia, Antista stailaajiin asti. Meininki oli rento ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Mielestäni musiikkivideosta näkee juuri sen tunnelman mikä meillä kaikilla paikan päällä oli.

Vi filmade låten hela dagen från morgonen till kvällen. Fast det var ganska mycket väntande var dagen jätte roligt och jag fick nya kompisar som jag har träffat efter också. Alla som var på plats var jätte proffsiga och trevliga inklusive Antti och stylisterna. Från musikvideon ser ni just den stämningen vi hade där hela dagen.

Keinutaan - Antti Tuisku feat. VilleGalle (Official Video)

Tämä tapahtuma avasi minulle myös toisen uskottoman 'once in a lifetime' -jutun, nimittäin muutama viikko sitten tuli Antilta kutsu tanssimaan Elämä lapselle -konserttiin. Olin aina katellut näitä konsertteja TV:stä silmät lumoissa, että pääsispä joskus itsekin tuonne. Nyt se unelma olisi käymässä toteen. Järjestelin parit asiat Vaasassa ja lähdin Helsinkiin kohti uutta seikkailua. Treenasimme yhtenä päivänä koreografian läpi ja tsekkasimme paikat. Oikeastaan vasta silloin alkoi jännittämään ja miettimään mihin on ryhtynyt. Mutta innostus ja hyvä fiilis tanssijoiden sekä Antin kesken vei voiton enkä malttanut odottaa, että pääsisi jo lavalle tanssimaan!

Att jag var på Keinutaan-musikvideon fick jag också vara med i en annan helt otroligt evenemang, verkligen i Elämä lapselle-konserten. Jag har liksom alltid tittat på de här konserterna på TV och velat vara också med! Nu drömmen uppfylldes och det var verkligen just sådant som jag hade tänkt mig. Vi övade en dag koreografin och platser och sen var vi färdiga att hit the stage!

Keskiviikko 16.9. saapui ja vietimme oikeastaan koko päivän Hartwall Arenalla. Aamulla meillä oli omat lavatreenit ja iltapäivällä vielä kenraali kaikkien esiintyjien kanssa. Meillä oli hyvät oltavat, ruokaa ja juomaa riitti sekä kuvan hyperkaksikko piti tunnelmaa yllä. :D He esimerksi opettivat meille The Pussycat Dollsin When I grow up-musiikkivideon tanssin, johon me kaikki sitten Antti mukaan lukien lämmittelimme ennen vetoa.

Vi spenderade hela onsdagen 16.9. vid Hartwall Arenan. Vi hade egna träningar på morgonen och sen senare repetition med alla artisterna. Alla tog väl hand om oss, vi hade gott mat och dryck. Vi även hade en olik danskoreografi vart vi alla värmde upp.

Meidän veto oli vasta illalla yhdeksän jälkeen ja voitte arvata kuinka jännitys vain kasvoi iltaa kohden. Saimme kuitenkin kivasti nauttia muiden esityksistä ja konsertin tunnelmasta backstagella. Ennen omaa vetoamme kokoonnuimme green roomiin lämmittelemään ja keräämään hyvän fiiliksen kaikille. Yhteinen tsemppirinki ja lavan taakse jännittämään. Ensin Antti lauloi hitaamman biisin Hiton pelkuri, joka feidautui ja vaihtui Keinutaan-biisiksi, jolloin me hypähdettiin lavalle. Se fiilis oli mitä mahtavin. Koko yleisö lauloi jokaisen sanan ja tanssi mukana. Se valomeri ja ne kirkkaat iloiseet katseet, joita kalastelin tanssin lomassa. Lavalla oleminen sekä tanssiminen tuntu ihan epätodelliselta, mutta silti olo oli niin energinen ja sielä olis viihtyny vaikka kuinka pitkään. Koko veto meni jokaselta hyvin, kaikki oli ihan fiiliksissä ja Antti kovasti kiitteli hyvästä menosta sekä siitä, että just me päästiin mukaan joraamaan.

Vi uppträdde först efter nio på kvällen och spännandet bara ökade. Innan vi gick till scenen hade vi en ”tsemppi-ring” som gav alla en bra och rolig stämning. Först Antti sjöng Hiton pelkuri-låten som byttes till Keinutaan och vi hoppade till scenen. Fiilisen var otroligt! Alla sjöng och dansade med. Fast det var jätte spännande och jag var nervös skulle jag ha trivs där hela kvällen eftersom det var så roligt och jag kände mig så energiskt.

Tämä konsertti kyllä jää mieleen sellasena, jota haluan muistella aina jos vähän tanssi takkuaa tai ei fiilistä löydy. Kyseisen fiiliksen haluan kokea vielä jonakin päivänä uudestaan ja juuri se fiilis saa mut jatkamaan elämää tanssin pyörteissä entistä innokkaammin. Mulla on vaan sellainen tunne, että mä kuulun tanssilattialle sekä -lavalle. Ne on vähän niinkuin mun toiset kodit. Ja on aina ollut. Ja vaan rohkeus pitää mut tällä tiellä, sillä uskon, että jos jotain päättää ja sen oikeesti haluaa saavuttaa niin kyllä se tapahtuu. Neuvon pitämään unelmista kiinni, ihan niistä pienimmistäkin! ;)

Det här hela evenemanget gav mig så mycket som jag skall minnas hela mitt liv. När jag inte är motiverad eller dansen släpar efter, då minns jag den här känslan när jag var så energetiskt och stark. Det bara känns så att jag hör till scenen. På någon dag vill jag ännu känna den här känslan och om jag har tillräckligt mycket mod och bestämdhet kan jag också uppnå det. Bara håll fast av dina drömmer, också av de minsta! ;)

Sofia Siponen