Tanssikoulumme entinen opettaja Elina Valtonen vaihtoi tänä syksynä maisemia Suomesta Kanadaan. Energiaa ja elämänintoa pursuava Elina kertoo nyt tanssikuulumisia Atlantin takaa Kipinän blogin lukijoille. Terkkuja takaisin Elinalle Vaasasta :)
Kuuntele samalla Elinan suosittelema soundtrack tekstille.
Kanadaan tulo oli pitkälti Grand Jeté tuntemattomaan. Hypystä laskeuduttuani olen huomannut, että olen päässyt paikkaan, josta olen aina unelmoinut. Torontoa sanotaan maailman monikulttuurisimmaksi kaupungiksi. Löytyy pikku-Jamaikaa, pikku-Portugalia, pikku-Kreikkaa, Koreatownia jne. Se, mikä kuitenkin erottaa Toronton muista monikulttuurisista kaupungeista on yhtenäisyyden sulous, joka ihmisiä ympäröi yli kulttuurirajojen. Kävin ensimmäisenä viikkonani täällä Lenny Kravitzin konsertissa, jossa hän sen sanoi niin hienosti: ”The best thing about this town is it´s multiculturalism... You seem to do it with so much grace.”
Lennyn kuvaama ilmiö näkyy ja tuntuu vahvasti myös tanssipiireissä. Olen löytänyt Torontosta tanssiperheen, jossa jokainen saa olla juuri oma itsensä ja kehittää itseään ja omaa taiteilijuuttaan arvostavassa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Perheenjäsenet, eli tanssijakollegat, tuovat saliin oman kehon lisäksi omat kokemuksensa, kulttuuriperimänsä ja menneisyytensä. Kun jokaisella tanssijalla nämä ovat varsin erilaiset, hyväksytään oma itsensä ja muut, voidaan saada aikaan kalliimpiakin jalokiviä arvokkaampaa rikkautta.
Tunnen itseni miljonääriksi, sillä olen päässyt tanssimaan Afro-Caribbean Contemporary-tyyliseen KasheDance Companyyn. Kun harjoitussaliin mennään, ei sinne mennä ainoastaan keskittymään omaan tekemiseen, vaan liikutaan ja tanssitaan juuri siinä ajassa tiedostaen ja tuntien ympäröivät tanssijakollegat. Companyn arvoihin kuuluu universaalin ymmärtämisen pyrkimys. Companyn juuret ovat Karibialla, josta suurin osa sen tanssijoista on alunperin kotoisin. Olen ehtinyt esiintymään jo kerran heidän riveissään. Tämän esityksen musiikit olivat kaikki Bob Marley-covereita. Hänen perintönsä jatkaa vielä omaa elämäänsä levittäen rakkauden, vapautumisen ja universaalin ymmärryksen arvoja ympäri maailman. Olen aina tuntenut hengellistä kotoisuutta ja vapautuneisuutta jamaikalaista ja karibialaista musiikkia kuunnellessani. Musiikki ja tanssi kuuluvat olennaisesti koko Karibian alueen kulttuureihin. Niiden avulla on lievitetty tuskaa, käsitelty ihmissuhteita ja juhlittu vapautumista ja elämän suurta ihmettä. Tanssi ja musiikki kuuluvat Karibialla todellisesti kaikille. Karibialaiset eivät sano: ”ei, en osaa laulaa, en osaa tanssia”, vaan antavat sen vain tapahtua. Tanssi ja musiikki ovat universaaleja ja vapaita itseilmaisun muotoja... Ei vain harvojen ja valittujen herkkua, tai sidottu tiettyyn muotoon. Jos pyrit tanssimaan juuri samalla tavalla kuin joku toinen, niin ketä ja mitä silloin ilmaiset?
Tanssijana kehittymiseen kuuluu myös katsojana olo. Torontossa tämän roolin ottaa varsin mielellään. Tästä esimerkkinä New Yorkista lähtöisin oleva konsepti ”Fall for Dance”, joka saapui tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Torontoon. Konsepti on se, että saman illan aikana esiintyy noin kuusi huipputanssiseuruetta ja että kaikki liput ovat ainoastaan 10 dollaria. Nimensä mukaisesti konsepti mahdollistaa tanssiin rakastumisen vaikka jo ihan ensi näkemällä. Tanssikattaus pidetään mahdollisimman monipuolisena, jotta jokainen varmasti löytää mieleistään liikettä illan aikana. Toivottavasti tämä konsepti laitetaan lipumaan myös Atlantin toiselle puolelle jossain vaiheessa.
Kirjoittelen tätä North Battlefordissa, Saskatchewanissa. Olen Porcelain Princess-nimeä kantavalla kiertueella taikurin kanssa. Show on rakennettu hieman Cirque du Soleil-tyyppisellä tavalla, jossa taikaosuudet, avustukset ja tanssiosuudet eivät noudata perinteistä kaavaa, vaan kaiken pohjana on tarina, joka kuljettaa eri roolihahmoja kohtauksesta toiseen. Päiväohjelmani kiertueella rakentuu pitkälti ajamisen, roudaamisen, valmistautumisen, esiintymisen, purkamisen ja levon palikoille. Pyrin mahduttamaan väliin myös pieniä hetkiä, jolloin pysähdyn nauttimaan tyrmäävän kauniista syksyisistä maisemista, tai vaihtamaan muutaman sanan paikallisten kanssa.
Välillä pidämme puhtaan ajopäivän valtavien välimatkojen vuoksi. Kanada on siis maailman toiseksi suurin maa. Ajoa tulee kiertueella yhteensä 13,000 kilometriä. Tällä hetkellä kiertuetta on takana reilu viikko. Viimeinen esitys on kotiprovinssissa Ontariossa 5.11, jonka jälkeen kestää vielä pari päivää ajaa Torontoon takaisin. Upeiden esiintymiskokemusten, maisemien ja kanadalaiseen elämäntyyliin tutustumisen lisäksi tämä projekti tuo minulle paljon hersyvää naurua. Aisaparini on lahjakas taikuri Chris, joka on suunnitellut show´n koko perheen nautittavaksi. Esitys sisältää taikatemppujen, tanssikohtausten ja illuusioiden lisäksi myös paljon huumoria. Saankin usein mojovat naurut backstagella, kun innokkaat lapset pistävät parastaan taikurin avustajina. Ja mikä onkaan parempi palkinto, kuin ne monet pienet ihmiset, jotka tulevat esityksen jälkeen tuikkivine silmineen halaamaan ja sanomaan: ”You were aaaawesome!”
Lisää Elinan tanssikuvia löydät Instasta Elinadances nimen takaa.
Kuuntele samalla Elinan suosittelema soundtrack tekstille.
Kanadaan tulo oli pitkälti Grand Jeté tuntemattomaan. Hypystä laskeuduttuani olen huomannut, että olen päässyt paikkaan, josta olen aina unelmoinut. Torontoa sanotaan maailman monikulttuurisimmaksi kaupungiksi. Löytyy pikku-Jamaikaa, pikku-Portugalia, pikku-Kreikkaa, Koreatownia jne. Se, mikä kuitenkin erottaa Toronton muista monikulttuurisista kaupungeista on yhtenäisyyden sulous, joka ihmisiä ympäröi yli kulttuurirajojen. Kävin ensimmäisenä viikkonani täällä Lenny Kravitzin konsertissa, jossa hän sen sanoi niin hienosti: ”The best thing about this town is it´s multiculturalism... You seem to do it with so much grace.”
Lennyn kuvaama ilmiö näkyy ja tuntuu vahvasti myös tanssipiireissä. Olen löytänyt Torontosta tanssiperheen, jossa jokainen saa olla juuri oma itsensä ja kehittää itseään ja omaa taiteilijuuttaan arvostavassa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Perheenjäsenet, eli tanssijakollegat, tuovat saliin oman kehon lisäksi omat kokemuksensa, kulttuuriperimänsä ja menneisyytensä. Kun jokaisella tanssijalla nämä ovat varsin erilaiset, hyväksytään oma itsensä ja muut, voidaan saada aikaan kalliimpiakin jalokiviä arvokkaampaa rikkautta.
Tunnen itseni miljonääriksi, sillä olen päässyt tanssimaan Afro-Caribbean Contemporary-tyyliseen KasheDance Companyyn. Kun harjoitussaliin mennään, ei sinne mennä ainoastaan keskittymään omaan tekemiseen, vaan liikutaan ja tanssitaan juuri siinä ajassa tiedostaen ja tuntien ympäröivät tanssijakollegat. Companyn arvoihin kuuluu universaalin ymmärtämisen pyrkimys. Companyn juuret ovat Karibialla, josta suurin osa sen tanssijoista on alunperin kotoisin. Olen ehtinyt esiintymään jo kerran heidän riveissään. Tämän esityksen musiikit olivat kaikki Bob Marley-covereita. Hänen perintönsä jatkaa vielä omaa elämäänsä levittäen rakkauden, vapautumisen ja universaalin ymmärryksen arvoja ympäri maailman. Olen aina tuntenut hengellistä kotoisuutta ja vapautuneisuutta jamaikalaista ja karibialaista musiikkia kuunnellessani. Musiikki ja tanssi kuuluvat olennaisesti koko Karibian alueen kulttuureihin. Niiden avulla on lievitetty tuskaa, käsitelty ihmissuhteita ja juhlittu vapautumista ja elämän suurta ihmettä. Tanssi ja musiikki kuuluvat Karibialla todellisesti kaikille. Karibialaiset eivät sano: ”ei, en osaa laulaa, en osaa tanssia”, vaan antavat sen vain tapahtua. Tanssi ja musiikki ovat universaaleja ja vapaita itseilmaisun muotoja... Ei vain harvojen ja valittujen herkkua, tai sidottu tiettyyn muotoon. Jos pyrit tanssimaan juuri samalla tavalla kuin joku toinen, niin ketä ja mitä silloin ilmaiset?
Photo by Christopher Cushman
Photo by Christopher Cushman
Tanssijana kehittymiseen kuuluu myös katsojana olo. Torontossa tämän roolin ottaa varsin mielellään. Tästä esimerkkinä New Yorkista lähtöisin oleva konsepti ”Fall for Dance”, joka saapui tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Torontoon. Konsepti on se, että saman illan aikana esiintyy noin kuusi huipputanssiseuruetta ja että kaikki liput ovat ainoastaan 10 dollaria. Nimensä mukaisesti konsepti mahdollistaa tanssiin rakastumisen vaikka jo ihan ensi näkemällä. Tanssikattaus pidetään mahdollisimman monipuolisena, jotta jokainen varmasti löytää mieleistään liikettä illan aikana. Toivottavasti tämä konsepti laitetaan lipumaan myös Atlantin toiselle puolelle jossain vaiheessa.
Kirjoittelen tätä North Battlefordissa, Saskatchewanissa. Olen Porcelain Princess-nimeä kantavalla kiertueella taikurin kanssa. Show on rakennettu hieman Cirque du Soleil-tyyppisellä tavalla, jossa taikaosuudet, avustukset ja tanssiosuudet eivät noudata perinteistä kaavaa, vaan kaiken pohjana on tarina, joka kuljettaa eri roolihahmoja kohtauksesta toiseen. Päiväohjelmani kiertueella rakentuu pitkälti ajamisen, roudaamisen, valmistautumisen, esiintymisen, purkamisen ja levon palikoille. Pyrin mahduttamaan väliin myös pieniä hetkiä, jolloin pysähdyn nauttimaan tyrmäävän kauniista syksyisistä maisemista, tai vaihtamaan muutaman sanan paikallisten kanssa.
Välillä pidämme puhtaan ajopäivän valtavien välimatkojen vuoksi. Kanada on siis maailman toiseksi suurin maa. Ajoa tulee kiertueella yhteensä 13,000 kilometriä. Tällä hetkellä kiertuetta on takana reilu viikko. Viimeinen esitys on kotiprovinssissa Ontariossa 5.11, jonka jälkeen kestää vielä pari päivää ajaa Torontoon takaisin. Upeiden esiintymiskokemusten, maisemien ja kanadalaiseen elämäntyyliin tutustumisen lisäksi tämä projekti tuo minulle paljon hersyvää naurua. Aisaparini on lahjakas taikuri Chris, joka on suunnitellut show´n koko perheen nautittavaksi. Esitys sisältää taikatemppujen, tanssikohtausten ja illuusioiden lisäksi myös paljon huumoria. Saankin usein mojovat naurut backstagella, kun innokkaat lapset pistävät parastaan taikurin avustajina. Ja mikä onkaan parempi palkinto, kuin ne monet pienet ihmiset, jotka tulevat esityksen jälkeen tuikkivine silmineen halaamaan ja sanomaan: ”You were aaaawesome!”
Lisää Elinan tanssikuvia löydät Instasta Elinadances nimen takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti