Nykytanssijaksi Outokummussa

                                       

Suvi Palonen aloitti tanssin muutama vuosi sitten Kipinällä ja oli viime kaudelle tanssikoulun vapaaoppilaanamme. Kova treeni ja motivaatio tuotti tulosta, sillä tällä hetkellä Suvi kirjoittaa kuulumisia ammattiopintojen parista ;)

Viime elokuussa elämässäni tapahtui iso muutos, kun muutin Itä-Suomeen pieneen kaupunkiin, Outokumpuun, opiskelemaan tanssia. Koulutus on kaksivuotinen nykytanssijan perustutkinto. Yksi elämäni palkitsevimpia hetkiä oli nähdä oma nimi valittujen listalla. Pääsykokeet kesti kaksi päivää, jonka aikana tehtiin kolme karsintaa. Ennen pääsäreitä oli vapaaehtoinen orientaatiotyöpaja, jossa ehti hyvin tutustua opettajiin ja muihin hakijoihin.

Meillä on kaksi vakituista opea, yksi vakituinen vierailija Helsingistä ja viikoittain vaihtuvia huippuja ammattilaisia. Syksyn aikana meitä on opettanut/tulee opettamaan mm. Jarkko Mandelin, Katariina Lundmark, Virpi Juntti, Katja Mustonen ja Meagan O`Shea. Opetuskieli vaihtelee suomesta englantiin. Tällä hetkellä ryhmässämme on vaihtari Latviasta ja nyt mennään aika paljon enkuksi.

Lukujärjestys vaihtuu viikoittain.  Kolmena aamuna voi valita kehonhuoltoa pilatesta, redcordia ja joogaa. Kaksi kertaa viikossa on balettia ja voi itse valita alkeis- tai jatkoryhmän. Tunneilla tehdään monipuolisesti kaikenlaista nykytanssin tekniikkaa, liikemateriaalia (parasta tähän mennessä on ollut, kun Virpi Juntin kanssa teimme Tommi Kitin matskua) ja jonkin verran kontakti-improa. Ylipäätään ollaan tehty aika paljon improvisaatiota ja liiketutkielmaa, mikä on kyllä avannut ajatuksia omasta tavasta käyttää kehoa.  Ja välillä hermoja raastavaa, kun mitään uutta ei löydy. ;) Tosi paljon opetellaan kuuntelemaan toisia. Syksy on ollut enemmän treeniä ja keväällä tulee proggiksia.

Suhde tanssiin on muuttunut yllättävän paljon, kun opiskelee ammattilaiseksi. Kehoa kuuntelee ja kunnioittaa ihan eri tavalla ja olen oppinut myös nukkumaan ja syömään paremmin. On myös päiviä, kun oma keho ärsyttää ihan mielettömästi, mutta osa ammattilaiseksi kasvamista on kyky saada oikea työskentely moodi väsyneenäkin. Ja muista tyypeistä voi hakea hyvää energiaa.

Meidän ryhmässä on 17 upeaa, erilaista persoonallisuutta ympäri Suomea. Yhteishenki on ollut superhyvä. Tunteja on myös yhdessä kakkosten ja kolmosten kanssa. Täällä on tosi tiivis tanssiyhteisö, mihin vaikuttaa varmasti paljon se, että moni on tullut kauempaa Suomesta. Ja tekniikka-tyyppeihinkin pääsee tutustumaan, kun tulee ääni- ja valokursseja sekä proggiksia.

Outokumpu on yllättävän viriili pikku kaupunki. Opiskelijat järjestävät iltaisin laidasta laitaan kokoontumisia esim. runo-, leffa- ja käsityökerhoja (treenivaatteista kuluu oikeasti polvet rikki), house- ja kontsujameja (kontakti-improvisaatio). Ja meidän 4 tanssisalia on vapaasti käytössä opetuksen ulkopuolella.

Ensimmäiset viikot ikävoin kovasti Vaasaa ja kärsin oikeasti kulttuurishokista, mutta olen löytänyt hyvin paikkani täällä.  En ole kertaakaan katunut, että päätin seurata hullua unelmaani opiskella tanssijaksi, vaikka aloitinkin tanssimaan 18-vuotiaana. Lopulta kyse on oikeasti motivaatiosta ja itsensä piiskaamisesta. ;) Vaikka räntäsade hakkaisi ikkunoita, kannattaa lähteä hakemaan tanssista hyvää energiaa. Ja, jos haluaa tälle alalle niin ”Hard work beats raw talent anyday.” Sen olen vahvasti oppinut täällä koulussa, että vaikka meille annetaan paljon matskua ja ajatuksia laidasta laitaan niin jos ei itse syvenny johonkin asiaan niin ei ne jutut automaattisesti rupea toimimaan. Kannattaa uskoa omiin juttuihin ja kehittää itsessä piirteitä, joita arvostaa tanssijuudessa. Ja uskoa omaan juttuun!

Tanssiterkuin täältä Okusta ja törmäillään jossain kohtaa Kipinällä! :)      
// Suvi

Dancing after injuries vs. muscle treatment

Kipinän tuntisijaisenakin toimiva Linda Szöke kertoo tällä viikolla miten kuntoutuminen loukkaantumisen jälkeen tapahtuu. Linda on kotoisin Unkarista, mutta nyt työskentelee ja asuu nyt Vaasassa.

2 years ago I got a knee injury… and after I recovered, it happened again last summer. After crying my eyes out for many days in a row and getting over the feeling that my life is over, I started training my legs and knees again.

 

Having heard and read about many things, I have found that the most important thing is that I always need to keep the muscles around the injured area in a good shape.  Of course, in the beginning there were some restrictions and some things that I just couldn’t do without having a sharp pain. Besides,  still today I have to be always careful that I do not overload my knee, otherwise, when the muscles are tired, it gets worse. For example, when an accident happens, the injured area is full of liquid for a couple of weeks and it should be ”moved out” from that area, so in this sense my knee had to be kept in moving. 

After most of the liquid went away, I started having this loose feeling in my knee.  Basically, it was moving 2 centimetres out of the normal place and back. This equalled to no jumping at all (at least big jumps still have to wait for some long weeks) and I had been restricted to easily controllable movements. I needed to look for treatment, where I use my muscles around my knee a lot and still can have fun. 

My physiotherapist gave me some typical exercises what people normally do in the gym, but I am just simply not that weightlifting gym girl who is putting 60 kg on the “leg bending machine” and do that 3x15 times… On the other hand, nowadays it is a must for me, so from now and then I will get myself to do them.

Though I have found some nicer ways to keep the muscles busy, which worked for me… My favourite one is dancing, but not the jumping all around type for quick rhythms as there I would loose the control on my knee. For example by ballet, by tandu, jete, releve and so on, I use my whole leg and at the same time small and important muscles around my knees are getting stronger and stronger. It works in the same way with modern jazz, and contemporary dance.  By dancing, besides getting nice long muscles, I do gain body control that helps me to avoid injuries in the future. 

In the same way Pilates helps me to gain body control too. Well, a typical way how body reacts, when something is broken, it tries to avoid loading too much weight on that broken spot and starts compensating by using the other side of the body more… For that reason, my lower back started hurting. Besides, my lovely leg exercises, I have needed to find another type of moving to open my back muscles. Pilates and yoga are working for me very well :D

Roller Coast

Meri Seppänen kertoo Taiteiden Yön tanssiprokkiksen vaiheista. 

Aloitimme yhteisen produktion suunnittelemisen Skype -puheluilla tammikuun 2015 alussa. Susanna ja minä olemme molemmat lähtöisin Vaasasta, jaamme pitkän yhteisen tanssitaustan sekä olemme valmistuneet ammattitanssijoiksi Tampereen konservatoriolta Susanna 2014 ja minä 2015. Molemmat tiesimme viettävämme kesän 2015 Vaasassa, mutta kummallakaan ei ollut vielä kesätöitä tiedossa. Päätimme heittää uistimen veteen ja kokeilla asiaa, jota tällä alalla ei saa pelätä; apurahan hakemista ja itse itsensä työllistämistä.

Tanssiteoksen idea syntyi, kun mietimme mikä yhdistää meitä ja millä saisimme yleisöä sankoin joukoin katsomoon. Päädyimme aiheeseen, jonka molemmat tuntevat; kotikaupunkiimme Vaasaan. Lähetimme apurahahakemukset tammikuun aikana ja jäimme odottamaan vastauksia. Haimme summaa, jolla laskimme kattavamme kulut sisältäen kahden tanssijan harjoitteluajan- ja esityspalkkiot, tilavuokran sekä tarpeiston kulut. Jätimme aiheen muhimaan koko kevään ajaksi, keskityimme opiskeluun ja sovimme aloittavamme produktion, kun tulos apurahoista on tullut. Olimme onnekkaita, kun saimme myönnetyn avustuksen Vaasan kirjasto- ja kulttuurilautakunnalta. Summa ei ollut riittävä kattamaan kaikkia suunnittelemiamme kuluja, mutta tämä ei meitä lannistanut, vaan päätimme toteuttaa projektin kaikesta huolimatta. Jostain täytyy aloittaa, ja positiivisinta tässä oli se, että potentiaaliimme kuitenkin uskottiin ja tukea on myönnettiin.

Harjoittelukausi alkoi kesäkuun puolessa välissä, kun kokoonnuimme kahvikupin ääreen pohtimaan tulevaa ensimmäistä yhteistä oman alan ammatillista toteutusta. Pohdimme asioita ja ideoita joita Vaasa toi mieleen. Kävimme läpi vaasalaisille ja Vaasassa olennaisia paikkoja, nähtävyyksiä ja esimerkiksi sanontoja. Idea käyttää rullailevaa rekvisiittaa/apuvälinettä tuli Susannan D.O.C.H:issa tekemästä soolosta, jossa hän käytti rullaluistimia koko esityksen ajan. Ajatus lähti rönsyilemään ja päädyimme lopulta ottamaan esitykseen rullaluistimet, potkulaudan ja kaksi skeittilautaa. Kirjasimme ylös vaasalaisia asioita, joita voisimme ilmentää tai demonstroida tanssikoreografiassa. Kuljimme koko kesän korvat höröllä kaupungilla ja utelimme tutuiltamme vaasalaisia sanontoja. Muun muassa "ketä (kuka), sidu (ser du? Näetkö?), hödu (hör du? Kuule, kuuletko?) ja yli-" bongattiin ja otettii käyttöön melko nopeasti.

Harjoittelimme yhteensä noin viisi viikkoa, 3-4 kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Ensimmäisen viikon jälkeen, kun esityksen suurpiirteinen runko oli kasassa, asetimme yhteisiä aikataulullisia tavoitteita, saadaksemme teoksen esityskuntoon tarpeeksi ajoissa ja että yksityiskohtien hiomiselle olisi hyvin aikaa. Emme asettaneet itsellemme liiankaan kovia paineita teoksesta, automaattisesti paineita kun syntyy kun on tuttu yleisö, tuttu aihe ja ensimmäinen teos. Esityksen rakenne muotoutui melko helposti ja itse haluan kiittää Susannaa mahtavasta yhteistyöstä. Veikkaan, että yhteinen tanssimenneisyytemme, samanlainen tyyli ja samanlaiset mielipiteemme tekivät tästä niin helppoa ja valehtelematta suurin konfliktimme taisi olla, että jatkammeko seuraavan sarjan hypyn jälkeen vasemmalla vai oikealla jalalla. Samankaltainen huumorintaju helpotti työskentelyämme suuresti, kun nauroimme toistemme ideoille ja olimme samaa mieltä asioista, jotka pidettiin esityksessä ja jotka poistettiin. Musiikit löytyivät sattumalta ja olimme niistä myös yhtä mieltä. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että haluamme tehdä osioita ilman musiikkia sekä käyttää ääntä. Puvustuksessa pääsimme halvalla, kun kaikki tarvittava löytyi Susannan äidin vaatekaapista, kiitos lainasta!

Kun valitsimme skeittilaudat rekvisiitaksi, emme osanneet rullailla niillä. Ajattelimme tekevämme skeittilautakoreografian, jossa käyttäisimme niitä, mutta emme välttämättä niin kuin skeittarit niitä käyttävät. Nyt en siis puhu rampeista tai mistään tempuista vaan ihan tasaisella maalla rullailemisesta, jossa ei menetä tasapainoaan ja pyllähdä. Joka aamu kuitenkin lämmitellessämme testasimme rullalalautoja ja jo muutaman viikon päästä huomasimme horjuvamme lautojen päällä huomattavasti vähemmän kuin alussa. Loppujen lopuksi opimme rullailemaan satunnaisesti melko vakaasti ja tunsimme taitojen riittävän ottaaksemme rullailut esitykseen. Koska budjettimme ei riittänyt oman koko illan tanssiesitystapahtuman järjestämiseen, kysyimme Tanssikoulu Kipinältä yhteistyöehdotusta. Saimme harjoitella Kipinän tanssisaleissa ja pääsimme esiintymään Taiteiden Yön Kipinään 2015. Kiitos Kipinä yhteistyöstä! Esitimme myös otteita Roller Coast -esityksestä Vaasan kulttuuritoiminnan järjestämässä jokakesäisessä Vaasa Picnic -tapahtumassa viikkoa ennen varsinaista ensi-iltaa ja saimme mahdollisuuden kenraaliharjoitteluun yleisön edessä.

Nyt on ylihyvä fiilis! Olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseemme ja saimme esityksestä todella mukavaa palautetta. Otamme kaikenlaista palautetta vastaan henkilökohtaisesti tai esimerkiksi tähän alle. Susanna jatkaa tanssijan Korkeakouluopintoja Tukholmassa ja minä aloitan kokopäiväisenä tanssinopettajana Kipinällä. Mukavaa saapuvaa syksyä lukijoille!