Nykytanssijaksi Outokummussa

                                       

Suvi Palonen aloitti tanssin muutama vuosi sitten Kipinällä ja oli viime kaudelle tanssikoulun vapaaoppilaanamme. Kova treeni ja motivaatio tuotti tulosta, sillä tällä hetkellä Suvi kirjoittaa kuulumisia ammattiopintojen parista ;)

Viime elokuussa elämässäni tapahtui iso muutos, kun muutin Itä-Suomeen pieneen kaupunkiin, Outokumpuun, opiskelemaan tanssia. Koulutus on kaksivuotinen nykytanssijan perustutkinto. Yksi elämäni palkitsevimpia hetkiä oli nähdä oma nimi valittujen listalla. Pääsykokeet kesti kaksi päivää, jonka aikana tehtiin kolme karsintaa. Ennen pääsäreitä oli vapaaehtoinen orientaatiotyöpaja, jossa ehti hyvin tutustua opettajiin ja muihin hakijoihin.

Meillä on kaksi vakituista opea, yksi vakituinen vierailija Helsingistä ja viikoittain vaihtuvia huippuja ammattilaisia. Syksyn aikana meitä on opettanut/tulee opettamaan mm. Jarkko Mandelin, Katariina Lundmark, Virpi Juntti, Katja Mustonen ja Meagan O`Shea. Opetuskieli vaihtelee suomesta englantiin. Tällä hetkellä ryhmässämme on vaihtari Latviasta ja nyt mennään aika paljon enkuksi.

Lukujärjestys vaihtuu viikoittain.  Kolmena aamuna voi valita kehonhuoltoa pilatesta, redcordia ja joogaa. Kaksi kertaa viikossa on balettia ja voi itse valita alkeis- tai jatkoryhmän. Tunneilla tehdään monipuolisesti kaikenlaista nykytanssin tekniikkaa, liikemateriaalia (parasta tähän mennessä on ollut, kun Virpi Juntin kanssa teimme Tommi Kitin matskua) ja jonkin verran kontakti-improa. Ylipäätään ollaan tehty aika paljon improvisaatiota ja liiketutkielmaa, mikä on kyllä avannut ajatuksia omasta tavasta käyttää kehoa.  Ja välillä hermoja raastavaa, kun mitään uutta ei löydy. ;) Tosi paljon opetellaan kuuntelemaan toisia. Syksy on ollut enemmän treeniä ja keväällä tulee proggiksia.

Suhde tanssiin on muuttunut yllättävän paljon, kun opiskelee ammattilaiseksi. Kehoa kuuntelee ja kunnioittaa ihan eri tavalla ja olen oppinut myös nukkumaan ja syömään paremmin. On myös päiviä, kun oma keho ärsyttää ihan mielettömästi, mutta osa ammattilaiseksi kasvamista on kyky saada oikea työskentely moodi väsyneenäkin. Ja muista tyypeistä voi hakea hyvää energiaa.

Meidän ryhmässä on 17 upeaa, erilaista persoonallisuutta ympäri Suomea. Yhteishenki on ollut superhyvä. Tunteja on myös yhdessä kakkosten ja kolmosten kanssa. Täällä on tosi tiivis tanssiyhteisö, mihin vaikuttaa varmasti paljon se, että moni on tullut kauempaa Suomesta. Ja tekniikka-tyyppeihinkin pääsee tutustumaan, kun tulee ääni- ja valokursseja sekä proggiksia.

Outokumpu on yllättävän viriili pikku kaupunki. Opiskelijat järjestävät iltaisin laidasta laitaan kokoontumisia esim. runo-, leffa- ja käsityökerhoja (treenivaatteista kuluu oikeasti polvet rikki), house- ja kontsujameja (kontakti-improvisaatio). Ja meidän 4 tanssisalia on vapaasti käytössä opetuksen ulkopuolella.

Ensimmäiset viikot ikävoin kovasti Vaasaa ja kärsin oikeasti kulttuurishokista, mutta olen löytänyt hyvin paikkani täällä.  En ole kertaakaan katunut, että päätin seurata hullua unelmaani opiskella tanssijaksi, vaikka aloitinkin tanssimaan 18-vuotiaana. Lopulta kyse on oikeasti motivaatiosta ja itsensä piiskaamisesta. ;) Vaikka räntäsade hakkaisi ikkunoita, kannattaa lähteä hakemaan tanssista hyvää energiaa. Ja, jos haluaa tälle alalle niin ”Hard work beats raw talent anyday.” Sen olen vahvasti oppinut täällä koulussa, että vaikka meille annetaan paljon matskua ja ajatuksia laidasta laitaan niin jos ei itse syvenny johonkin asiaan niin ei ne jutut automaattisesti rupea toimimaan. Kannattaa uskoa omiin juttuihin ja kehittää itsessä piirteitä, joita arvostaa tanssijuudessa. Ja uskoa omaan juttuun!

Tanssiterkuin täältä Okusta ja törmäillään jossain kohtaa Kipinällä! :)      
// Suvi