Tanssien Shanghaissa

 22.-28.9.2015 / Meri Seppänen

Kun keväällä 2015 minua pyydettiin työmatkalle Shanghaihin, olin innoissani. Tanssiteatteri MD:n tuottama tanssiteatterinäytelmä Tanssiva Muumilaakso haluttiin palavasti saada Shanghai Children's Art Theatre:lle esiintymään. 

Opiskellessani Tampereen konservatoriolla vuosina 2012-2015, suoritin oppimäärään kuuluvan työharjoittelun Tampereen tanssiteatteri MD:llä produktiossa Tanssiva Muumilaakso yhdessä neljän muun luokkalaiseni kanssa. Roolit jaettiin meille silloin suurin piirtein tanssijoiden koon mukaan, sillä roolivaatteet olivat jo olemassa ja kätevintä oli saada omankokoiset. Syksystä 2014 lähtien olen siis esiintynyt Ti-ti-uuna ja Muumimammana kyseisessä esityksessä. 

Tämä harjoittelu on poikinut minulle jälkeenpäin monta palkallista työkeikkaa, kun Tanssiva Muumilaakso on vieraillut ympäri Suomea eri kaupungeissa, lisäksi myös Ruotsin Göteborgissa ja nyt myös Kiinan Shanghaissa. 

Shanghain työkeikka varmistui kesän 2015 aikana ja siitä lähtien alkoi jännitys hiipiä vähitellen, kun tiedossa oli pitkä matka, uusi manner, suuri kaupunki, vieras kieli ja kulttuuri, upeat puitteet ja ennalta tuntematon yleisö vastassa. Matkavalmisteluihin kuului mm. Kiinan viisumin hankkiminen Kiinan konsulaatista Helsingistä, ylimääräisiä rokotuksia, valuutan vaihto, esiintymispukujen pakkaaminen, esityksen lämmittelytreenit ja kaikenlainen muu pieni järjestely. Jännityselementtejä oli ilmassa, kun Muumilaakson rekvisiitta, eli suuret lavasteet lähetettiin matkaan jo kuukausia ennen esitystä, jotta ne olisivat perillä ajoissa. Perillä saimme tietää matkassa olleen mutkia tullin kanssa. Lavasteet ehtivät onneksi perille ajoissa.

Lähdin matkaan Vaasasta 22.9.2015 tiistaina Vaasan juna-asemalta, kohti Tamperetta. Seinäjoelta sain matkakaverekseni tanssijakollegani Jatta Haapamäen, joka siis myös oli tulossa samaiselle reissulle esiintymään Näkymättömänä Ninninä. Tampereelta hyppäsimme valomestari Sari Mayerin ja lavastaja Niko Huttusen kyytiin Tanssiteatteri MD:n minibussiin ja suuntasimme Helsinki-Vantaalle. Lentokentältä löysimme Pikku Myyn, eli Milka Laakson, Nuuskamuikkusen/Kamssun eli Sulevi Sihvolan, Muumipapan/Viljonkan eli Anu Castrenin. Muumipeikon eli Sonja Pällin, koreografin Samuli Roinisen, säveltäjän Heikki Mäenpään tapaisimme paikanpäällä Shanghaissa.

Lento lähti iltapäivällä 17.00 ja kesti 9h. Olimme perillä Shanghaissa n 8.00 aamulla. Takana huonosti nukuttu yö, menetetyt tunnit ja edessä olisi pitkä päivä hälinäisessä kaupungissa. Ensimmäinen agenda olisi löytää joku ruokapaikka, kun lentokoneen ruuat eivät enään vatsalaukussa painaneet. Olisi siis aika minun ja myös Jatan kohdalla hypätä makujen uuteen maailmaan. Kiinalainen ruoka kun on tuttua suomalaisten kiinalaisten ravintoloiden kautta, eikä nämä aina täsmää ihan aidon paikallisen ruokatottumuksien kanssa. Alkuruokana kylmää perunamuusia. Hmm joo kyllä se sitä melko varmasti oli. Toinen vaihtoehto oli Miso-keitto, joka onkin melko yleinen alkuruoka Kiinassa. Kuvailisin sitä merilevän makuisena. Näistä kummastakaan ei tullut selvää suosikkia ainakaan ensikerralla. Pääruoaksi sain naudanpaistia riisillä ja vihanneksilla. Hyvin maukasta! 

Festivaalien järjestäjät pitivät meistä hyvää huolta koko matkan ajan, huolehtivat kyydeistä aina teatteri-hotelli välillä ja eväistä harjoitusten/esitysten aikana. Ihailin teatteriväen työmoraalia ja ystävällisyyttä. Asiat hoituivat aina kädenkäänteessä, eivätkä he olleet tyytyväisiä jos emme mekään olleet. Esitystä edeltävänä iltana jopa tilattiin uusi projektori vuokralle, kun heidän omansa ei mielestään ollut tarpeeksi tarkka. Olimme otettuja, sillä mielestämme kuva oli aivan tarpeeksi tarkka ja värit olivat upeita suuren teatterin valkokankaalla meidän taustanamme. He kuitenkin halusivat vain parasta, eivätkä tyytyneet asioihin, jotka olivat keskinkertaisia.

Meidän kuuden päivän matkalla oli seuraavanlainen aikataulu: matkustuspäivä, lepopäivä, lavan rakennuspäivä, harjoituspäivä, esityspäivä nro 1, esityspäivä nro 2, matkustuspäivä. Meille tanssijoille vapaita olivat siis lepo- ja lavan rakennuspäivät, jolloin suuntasimme porukalla Shanghain keskustaan hyörimään ja ihastelemaan rakennuksia, ihmisiä, nähtävyyksiä, ravintoloita, kulttuuria, kieltä ja mitä ikinä eteen ilmestyikin. Moni oli meistä Kiinassa ensimmäistä kertaa, mutta muutamat olivat käyneet Shanghaissa aikaisemminkin. He osastivatkin kertoa paljon kiinalaisista tavoista, kulttuurista sekä Shanghain nähtävyyksistä ja must-see-paikoista.

Shanghain keskustan jakaantuu kahteen osaan, Puxi ja Pudong, jotka erottaa toisistaan suuri Huangpu-joki. Puxi on niin sanottua vanhaa ja säilynyttä kaupunkia, kun taas Pudong oli ennen köyhälistön asuinaluetta, mutta on tätä nykyä kahdessakymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi maailman suurimmista bisneskeskittymistä. Kaupunki on tunnettu myös suurimmasta väkiluvustaan maapallolla ja Shanghaissa rakennetaan jatkuvasti eniten maailmassa. Tämän saattoi itsekin huomata, kun seisoi yhdessä suurimmista pilvenpiirtäjistä ja katseli maisemia, saattoi nähdä silminkantamattomiin suuria kerrostaloja, enimmäkseen keskeneräisiä. Kaupunki kasvaakin ylös päin, kun leveydeltään se on jo äärimmäisen suuri ja tupaten täynnä asukkaita.

Kuten kuvasta saattaa huomata, ilma on melko sumeaa. Tämä on Kiinassa suurkaupungeissa melko yleistä, johtuen väenpaljouden aiheuttamasta saastepäästöistä. Aluksi saattoi vain uneksia suuresta hengenvedosta Suomen metsässä syyssateen jälkeen, kun ilman kosteus, saasteet sekä kaduilla sijaitsevista viemärit ja roskapöntöt tulvi toinen toistaan outoja hajuja. Tähän kuitenkin tottui jo tällainen herkkäkin nenä ensimmäisen päivän jälkeen. Ainakin melkein. Iltaisin ilmasto kuitenkin viilentyi juuri sopivasti, että kylmä ei tullut, mutta hikeäkään ei enää pukannut. 

Muutamana vapaailtana kävimme kiertelemässä mm. vanhan kaupunkin alueella, sekä torimarketilla. Löysimme paljon katumyyjiä ja käsityöläisiä myymässä tuliaistavaraa. Myyjien tyrkyttäminen ei ollut aggressiivista, josta olin iloinen. Tinkiminen taas oli toinen juttu, se kun ei ole minun vahvinta osaamista. Tai no, jos en saanut tuotetta haluamaani hintaan, kävelimme ulos ja saimme haistattelua niskaan. Näin oletan ainakin... 

Kuvassa kiinalaista kirjoitusta, ääntämistapa sekä englanniksi käännös sanoista. Yhtenä iltana kierrellessämme katuja Jatan kanssa, löysimme itsemme eksyneinä. Päätimme kysyä eräästä vaatekaupasta neuvoa, ja koska he eivät osanneet englantia, kävimme hämmentävän mutta hauskan tulkkaussession päästäksemme takaisin hotellillemme. Myyjät ottivat nimittäin samassa esiin google-translatorin ja ryhtyivät kirjoittamaan kiinaa. Siinä vaiheessa hoksasin, että hei, heillähän on qwerty-näppäinjärjestelmä niinkuin meilläkin, mutta silti ruudulle ilmestyi kiinalaisia symboleja. Asia menee niin, että jokainen symboli on tietynlainen "äänne" tai "tavu", jonka he tavaavat länsimaalaisilla kirjaimilla ja tietokone muuttaa ne symboleiksi. Google translator ei kuitenkaan ollut ihan ehkä päivitetyin versio, koska jokaisen heidän esittämänsä kysymyksen kohdalla vilkaisimme Jatan kanssa toisiamme hiukan kysyvästi, että mitähän tuohon nyt vastaisi, kun englannin käännös oli tyyliä: sana sanan perään... no loppujen lopuksi saimme osoitteen kirjoitettua ja he ymmärsivät yskän. Valitettavasti saamamme ohjeet eivät pitäneet paikkaansa tai sitten suunnistustaidoissamme on vikaa, mutta päädyimme viimein iltamyöhällä ottamaan taxin hotellille.

Moomin Characters© 

Harjoituspäivä koitti ja suuntasimme päivästä Shanghai Children's Art Theatre:lle ja kävimme muutamat kohtaukset tarkennetusti läpi. Lavasteet ja rekvisiitat paikoilleen ja harkkaläpimeno. Jo Suomessa ovat hikikarpalot otsalla ensimmäisen minuutin aikana paksun muumipuvun sisällä, saati nyt Shanghaissa, kun lämpötilaa on reilusti enemmän, ilma on kosteampaa ja sisäilmastointi ei tainnut sinä päivänä olla viileimmillään. Puvun sisällä hikoilu vietiin ihan uudelle tasolle ja nestehukan vaara ei ollut kaukana. Onneksi tietoisena tästä olimme muistaneet tankata hyvin ja teoksen aikana on aikaa hengähtää lavakohtauksien välillä. 

Tuohon aikaan Kiinassa on Mid-Autumn festival, johon myös tämä Tanssiva Muumilaakso -esitys haluttiin ajoittaa, jotta perheet tulisivat pienimpien kanssa katsomaan tanssiteatteria. Yhteensä esitimme kolme esitystä, joista kaksi lauantaina ja yhden sunnuntaina. Esitykset sujuivat mallikkaasti ja lisämaustetta saimme teoksen säveltäjältä Heikki Mäenpäältä, joka soitti mm. pianolla, huuliharpulla ja sahalla lavalla livemusiikkia. Yleisön penkit eivät olleet tupaten täynnä joka kerta ja meille selvisikin ensimmäisen esityksen jälkeen, että Muumit ovat täällä Kiinassa tuntemattomia hahmoja. Aivan, se on Japanissa, missä he hullaantuvat muumeista. Näin ollen järjestäjien pyynnöstä seuraavissa esityksessä hahmot kävivät lavalla esittäytymässä ennen tanssishowta, samalla kun eräs järjestäjistä kertoi kiinaksi lapsille mm. hahmojen luonteet ja roolit tässä tarinassa. Tämä helpotti lapsien samaistumiesta roolihahmoihin ja tarinan ja esityksen kulkuun. Esityksen jälkeen kävimme maskotteina teatterin aulassa ja halukkaat pääsivät muumien kanssa yhteiskuvaan. Lapset olivat erittäin suloisia ja ihmeissään suurista ja pulleista muumeista. Sai muumimamma vähän nyrkkiä peppuun eräältä kiinalaispojalta, en tainnut päästä hänen suosioonsa. :) Saime esityksistä hyvää palautetta ja teatterin väki oli kiitollisia. He järjestivät meille jopa muumikakun, koska viimeinen esitys oli Tanssivan Muumilaakson 200. esitys. Ihana yllätys!

Viimeisenä iltana suuntasimme Huangpu-joelle jokilaivaristeilylle, joka lipui kaupunginosien välillä ja antoi mahdollisuuden nähdä kaupunki illan loistossa yhtäaikaa molemmin puolin. Sai hetken hengähtää ja miettiä kulunutta reissua ennenkuin edessä olisi pitkä lento koto-Suomeen. Upea reissu hienoine kokemuksineen takana. Suositettelen kaikille reissua Kiinaan edes kerran elämässään. Sillä on sen verran kiehtova historia ja kulttuuri, joka poikkeaa omastamme sen verran, että on kokemisen arvoinen! 

Ni Hao! 

Tanssiviikonloppu ja Sussun kurssimatka Helsingissä

Viime viikonloppu oli Vaasassa hyvin tanssillinen :) Perjantaina Kipinän oppilaat esiintyivät Vaasa By Light tapahtumassa Meri Seppäsen koreografialla. Lisätietoa tapahtumasta löytyy täältä, itse taideteokset ovat yhä Palosaarella nähtävillä! Lauantaina keskustan joulunavajaisten yhteyteen Kipinä tuotti flashmob-tanssin ja pääsi myös MTV3:n kympin uutisten loppukevennykseen Nuuttipukin "siivellä". Tanssijat heittäytyivät biisiin hienosti! Harmi vaan, että sää oli kaamea ja samana päivänä järjestettiin joulumarkkinat Botniahallissa. Vaasassa kun ei tahdo riittää porukkaa moneen paikkaan samana päivänä.. Kiitos kuitenkin kaikille tanssijoille ja yleisölle!

Viikonloppuna Pohjanmaan tanssin aluekeskus tarjosi Pohjanmaa tanssii - tapahtuman, nykytanssia kaupunginteatterin Julia-näyttämölle. Perjantaina esiintyi jo nuorempien lupaavien alueellisten tanssitaiteilijoiden teoksia - kaksi duettoa; Anne Rönkön ja Moona Nevalaisen no shave no shame sekä Meri Seppäsen ja Susanna Ujasen Roller Coast. Jälkimmäinen sai ensi-iltansa jo Taiteiden Yön Kipinässä viime elokuussa.

Lauantaina 28.11 festivaalin pääesiintyjänä oli Vaasasta kotoisin oleva ja kansainvälisilläkin areenoilla mainetta niittänyt tanssitaiteilija ja koreografi Carl Knif sooloteoksellaan RED. Tätä pääsin itsekin paikalle todistamaan ja HUH! Miten karismaattinen ja dynaaminen liikkuja! Teos säilytti intensiteetin alusta loppuun ja oli hyvin "liikkeellinen". Knif käytti paljon puhetta ja pientä rekvisiittaa, joka tuki esityksen draaman kaarta upeasti. Strobovalo oli myös käytössä useasti ja toi fraaseihin vielä "extrawown" :) Voi kumpa Vaasassa olisi useamminkin nykytanssiesityksiä ja myös muiden tanssilajien harrastajat "uskaltautuisivat" taidetanssia katsomaan silloin kun sitä on tarjolla.

Muutama viikko taaksepäin myös Kipinä-ope Sussulla oli irrottautuminen arjesta tähtitanssijan koulutuksessa.  Susanna Isotalo itse on opiskellut tanssia Turun konservatoriossa, Kuopion AMK:ssa ja opettanut eri-ikäisiä tanssinharrastajia jo vuosia. Sussun tunneille Kipinällä pääsee maanantaisin ja lauantaisin :) (huom. kevätkauden ilmoittautuminen on jo käynnissä täällä!) Tällä kertaa en Kipinän blogissa postaa omaa "kokonaista julkaisua" vaan vien teidät vierailulle Studio de Dansen blogiin. Kipinän tanssinopettajana toimivalla Susanna Isotalolla on myös oma tanssikoulu kotikaupungissaan Seinäjoella. Oma sivullaan Sussu kertoo koulutusmatkastaan Helsinkiin Minna Tervamäen koreografiakurssille! 

Antoisia lukuhetkiä: http://studiodedanse.blogspot.fi/2015/11/nuku-syo-tanssi.html

ja kiitos Sussulle yhteistyöstä :)

//Ida

Susanna opettaa Kipinällä balettia lapsille, nuorille ja aikuisille sekä lyrical jazzia / dancea.

Tanssituntien suunnittelu

Pauliina Mylläri on opettanut Kipinällä hiphoppia tanssikoulun perustamisesta lähtien! Hän on kilpaillut ja menestynyt itse SM-tasolla ja tehnyt myös paljon koreografioita oppilaille, viimeisimpänä street EK ryhmille muodostelmia - ja tekee myös tänäkin vuonna! Pake työskentelee myös Kipinän toimistolla mun kanssa :P Tehopakkaus siis! Blogissa Pauliina kertoo tällä viikolla lukijoille, mitä  tanssinopettajan työpäivään kuuluu ennen varsinaisia opetustunteja :)
//Ida 


Tanssituntien suunnittelu … Asia joka kuuluu jokaviikkoisiin rutiineihini ja on kuulunut jo noin kymmenen vuoden ajan. Olen opettanut tanssia 15-vuotiaasta asti ja tässä ajassa tuntien suunnittelusta on tullut iso osa normaalia arkipäivää. Tapoja tuntien suunnitteluun löytyy varmasti monia, mutta tässä katsaus omaan ”peruskaavaan”.

1. Biisien valitseminen
Kaikki lähtee yleensä hyvien biisien löytämisestä. Käytän paljon Spotifyta, josta minulta löytyy mm. hiphop-lista, johon lisäilen aina hyviä biisejä niitä kuultuani/löydettyäni. Käytän jokaisella tunnilla sille koottua omaa soittolistaa, johon sitten siirrän biisejä mm. tuolta omalta hiphop-listalta. Yleensä biisien löytäminen sujuu helposti ja nopeasti, mutta joskus etsimiseen saa helposti kulumaan monia tunteja. Kun oikeat biisit on löydetty, voi itse tanssiliikkeiden luominen alkaa.

2. Liikkeiden luominen

Seuraavaksi kuuntelen valitsemani biisit läpi ja mietin millaiset liikkeet sopisivat juuri niihin. Tuntien sisältö menee yleensä kaavalla: alkulämmittely, salin poikki tehtävät harjoitukset ja loppusarja. Eniten aikaa menee aina loppusarjan suunnitteluun, sillä pyrin kuuntelemaan mahdollisimman paljon biisin lyriikoita ja teen sarjan niiden pohjalta. Loppusarjan tekeminen menee joskus nopeasti ja vaivattomasti, mutta joskus siihenkin saa käytettyä monia tunteja. Sarjojen suunnittelupaikkana voi toimia esim. Kipinän tanssisali, oman kodin eteinen tai mikä tahansa paikka, jossa mieleeni  vaan tulvii hyviä tanssiliikkeitä!

 

3. Muistiinpanojen teko
Nuorempana tanssia opettaessani kävi kerran niin, että unohdin täysin loppusarjasta yhden pätkän ja muistiinpanot puuttuivat. Tästä opittuna olenkin siitä lähtien kirjoittanut kaikki tunnilla tehtävät asiat ylös vihkoon, joka kulkee aina mukanani opetustilanteessa. Joskus voi olla, että en edes vilkaise koko vihkoon, mutta se on hyvä apu ja turva, jos esim. unohdan onko jokin lasku sarjassa 4ja vai ja4. Tällä on nimittäin yllättävän paljonkin väliä! ;)

4. Suunnittelun lopputulos

Lopulta suunnittelemani tunti toteutetaan oppilaiden kanssa ja mikäs sen parempaa, kuin nähdä oppilaiden toteuttavan omaa visiota/liikkeitä, johon on käytetty monia suunnittelutunteja!

hiphop +13v keskitaso, torstai

Pauliina


Tällä hetkellä Pauliinan viikkotuntiryhmät treenaavat jo joulunäytösesityksiä varten, mutta viikolla 51 on taas uusia koreografioita luvassa Kipinän XMAS DANCE SPECIAL viikolla. Tsekkaa lisää ja ilmoittaudu säkin!

Nykytanssijaksi Outokummussa

                                       

Suvi Palonen aloitti tanssin muutama vuosi sitten Kipinällä ja oli viime kaudelle tanssikoulun vapaaoppilaanamme. Kova treeni ja motivaatio tuotti tulosta, sillä tällä hetkellä Suvi kirjoittaa kuulumisia ammattiopintojen parista ;)

Viime elokuussa elämässäni tapahtui iso muutos, kun muutin Itä-Suomeen pieneen kaupunkiin, Outokumpuun, opiskelemaan tanssia. Koulutus on kaksivuotinen nykytanssijan perustutkinto. Yksi elämäni palkitsevimpia hetkiä oli nähdä oma nimi valittujen listalla. Pääsykokeet kesti kaksi päivää, jonka aikana tehtiin kolme karsintaa. Ennen pääsäreitä oli vapaaehtoinen orientaatiotyöpaja, jossa ehti hyvin tutustua opettajiin ja muihin hakijoihin.

Meillä on kaksi vakituista opea, yksi vakituinen vierailija Helsingistä ja viikoittain vaihtuvia huippuja ammattilaisia. Syksyn aikana meitä on opettanut/tulee opettamaan mm. Jarkko Mandelin, Katariina Lundmark, Virpi Juntti, Katja Mustonen ja Meagan O`Shea. Opetuskieli vaihtelee suomesta englantiin. Tällä hetkellä ryhmässämme on vaihtari Latviasta ja nyt mennään aika paljon enkuksi.

Lukujärjestys vaihtuu viikoittain.  Kolmena aamuna voi valita kehonhuoltoa pilatesta, redcordia ja joogaa. Kaksi kertaa viikossa on balettia ja voi itse valita alkeis- tai jatkoryhmän. Tunneilla tehdään monipuolisesti kaikenlaista nykytanssin tekniikkaa, liikemateriaalia (parasta tähän mennessä on ollut, kun Virpi Juntin kanssa teimme Tommi Kitin matskua) ja jonkin verran kontakti-improa. Ylipäätään ollaan tehty aika paljon improvisaatiota ja liiketutkielmaa, mikä on kyllä avannut ajatuksia omasta tavasta käyttää kehoa.  Ja välillä hermoja raastavaa, kun mitään uutta ei löydy. ;) Tosi paljon opetellaan kuuntelemaan toisia. Syksy on ollut enemmän treeniä ja keväällä tulee proggiksia.

Suhde tanssiin on muuttunut yllättävän paljon, kun opiskelee ammattilaiseksi. Kehoa kuuntelee ja kunnioittaa ihan eri tavalla ja olen oppinut myös nukkumaan ja syömään paremmin. On myös päiviä, kun oma keho ärsyttää ihan mielettömästi, mutta osa ammattilaiseksi kasvamista on kyky saada oikea työskentely moodi väsyneenäkin. Ja muista tyypeistä voi hakea hyvää energiaa.

Meidän ryhmässä on 17 upeaa, erilaista persoonallisuutta ympäri Suomea. Yhteishenki on ollut superhyvä. Tunteja on myös yhdessä kakkosten ja kolmosten kanssa. Täällä on tosi tiivis tanssiyhteisö, mihin vaikuttaa varmasti paljon se, että moni on tullut kauempaa Suomesta. Ja tekniikka-tyyppeihinkin pääsee tutustumaan, kun tulee ääni- ja valokursseja sekä proggiksia.

Outokumpu on yllättävän viriili pikku kaupunki. Opiskelijat järjestävät iltaisin laidasta laitaan kokoontumisia esim. runo-, leffa- ja käsityökerhoja (treenivaatteista kuluu oikeasti polvet rikki), house- ja kontsujameja (kontakti-improvisaatio). Ja meidän 4 tanssisalia on vapaasti käytössä opetuksen ulkopuolella.

Ensimmäiset viikot ikävoin kovasti Vaasaa ja kärsin oikeasti kulttuurishokista, mutta olen löytänyt hyvin paikkani täällä.  En ole kertaakaan katunut, että päätin seurata hullua unelmaani opiskella tanssijaksi, vaikka aloitinkin tanssimaan 18-vuotiaana. Lopulta kyse on oikeasti motivaatiosta ja itsensä piiskaamisesta. ;) Vaikka räntäsade hakkaisi ikkunoita, kannattaa lähteä hakemaan tanssista hyvää energiaa. Ja, jos haluaa tälle alalle niin ”Hard work beats raw talent anyday.” Sen olen vahvasti oppinut täällä koulussa, että vaikka meille annetaan paljon matskua ja ajatuksia laidasta laitaan niin jos ei itse syvenny johonkin asiaan niin ei ne jutut automaattisesti rupea toimimaan. Kannattaa uskoa omiin juttuihin ja kehittää itsessä piirteitä, joita arvostaa tanssijuudessa. Ja uskoa omaan juttuun!

Tanssiterkuin täältä Okusta ja törmäillään jossain kohtaa Kipinällä! :)      
// Suvi

10 syytä tanssia / 10 orsaker att dansa

14-vuotias Hanna Södergård on TETissä Kipinällä tämän viikon ja sai tehtäväksi vierailla meidän blogikirjoittajana. :)

Hej! Olen itse tanssinut melkein koko elämäni ja olen aina rakastanut tanssimista. Olen tanssinut Kipinällä noin kaksi vuotta ja sitä ennen tanssin Turussa. Kipinällä tanssin discodancea, lyrical jazzia ja olen myös mukana showEK ryhmässä. Nyt aion kertoa teille 10 syytä harrastaa tanssia!

10 syytä tanssia

1. Tanssiminen on kivaa 
Tanssiminen ei vain ole kivaa koska saa hyppiä ja tehdä piruetteja. Harrastuksen myötä saa paljon uusia kavereita, saa kuunnella hyvää musiikkia, tehdä ja oppia koreografioita sekä antaa musiikin viedä!

2. Hyvää treeniä 
Tanssiminen ei ole vain treeniä keholle vaan myös aivoille. Kun tanssii pitää osata laskea, samalla muistaa koreografia. Lisäksi pitää muistaa milloin ojentaa nilkat ja milloin suorentaa jalat ja niin edelleen...

3. Esiintyminen ja kilpaileminen 
Joulunäytökset ja kevätnäytökset. SM-kisat ja VDC. Tanssimisessa saa opetella koreografioita ja esiintyä niillä. Saa katsella muita esityksiä ja vain katsoessa toisia esityksiä voi oppia uusia tanssiliikkeitä ja inspiroitua. Kisoissa on aina tosi kivaa, siellä on ihana tunnelma. Saa olla siellä kavereiden ja opettajien kanssa ja saa kilpailla ja kannustaa muita jotka kilpailevat.

4. Hyvä tunne 
Tanssimisesta saa hyvän tunteen. Kun tanssii, voi unohtaa kaikki huolet, ilmaista itseään kehollaan ja saa vaan pitää hauskaa. Itsensä ilmaisu on siis tärkeä osa tanssimista.

5. Itsensä haastaminen
Tanssimisessa yksi parhaista jutuista on haastaa itseään. Voi kokeilla uusia hyppyjä, enemmän piruetteja tai uuden tanssilajin. Jos on aina tanssinut ryhmässä, voi kokeilla tehdä duon tai vaikka soolon. Eikä tarvitse huolehtia siitä, että meneekö se hyvin vai huonosti, vaan pääasiana se, että ottaa uuden haasteen vastaan!

6. Eri tanssilajeja 
Jos on vain kokeillut yhtä tanssilajia ja ei oikein tykännyt siitä, voi aina kokeilla jotain toista. Tanssilajeja on tois monta, sieltä varmasti löytyy jotain kaikille.

7. Venyvyys
Tanssimisesta venytellään aika paljon niin, että pystyy tekemään jalanheitot kunolla tai spagaattihypyt kauniisti. Liikkuvuus ja kehonhallinta tulee siis "samassa paketissa".

8. Musiikki 
Tanssiessa saa kuunnella musiikkia ja musiikki on enimmäkseen tunneillakin hyvää :) Kun kuuntelee musiikkia tanssitunnilla ja oppii siihen tehdyn koreografian, niin se jää päähän. Sitten kun kuulee saman biisin radiosta, koreografia tulee mieleen.

9. Oppiminen ja omat koreografiat  
Tanssimisessa saa koko ajan oppia uusia liikkeitä. Uusia hyppyjä, askeleita, temppuja ja paljon muuta. Näistä hypyistä, askeleista ja tempuista voi sitten tehdä oman koreografian tai sitten opettaja voi laittaa ne koreografiaan.

10. Tekniikka 
Jos haluaa kehittyä tanssissa, pitää kehittää myös tekniikkaa - aina vähän suoremmat polvet, vähän paremmat linjat, vähän suorempi selkä jne. Mutta tanssitekniikka auttaa myös tanssisalin ulkopuolella. Esimerkiksi hyvä ryhti, kehonhallinta ja oikeiden lihasten käyttö ehkäisee turhilta loukkaantumisilta.

// Hanna Södergård

Treeniterveisiä aikuisten hip hop-tunnilta!

Musiikki pauhaa kaiuttimista, hiki virtaa ja tennarit suhisevat. Hip hop - musiikki, tanssi ja kulttuuri mielletään usein nuorten jutuksi, tällä kertaa sali on kuitenkin täynnä aikuisia. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat nämä reilu 20 tanssijaa, joista suurin osa on aloittanut hip hop-tanssin vasta aikuisiällä.

Ryhmä harjoittelee yhdessä kerran viikossa. Yhteisenä päämääränä ovat Vantaalla järjestettävät streetin SM-kilpailut toukokuussa.  Yhteensä 24 tanssijan voimin työstetään syksyn ja kevään aikana hip hop-muodostelmakoreografiaa, jolla ryhmä osallistuu kevään kisoihin. Kilpailuissa on erikseen Adults2 –sarja, tähän sarjaan ei alle 30-vuotiailla ole asiaa! Muodostelmakoreografiassa tärkeää on tanssitekniikan lisäksi kuviot, ryhmän yhtenäinen tekeminen ja tietenkin esiintyminen. Syksyllä tunneilla keskitytään enemmän hip hopin tyylin ja askelkuvioiden treenaamiseen, kun taas keväällä treenit painottuvat kilpailukoreografian harjoittelemiseen, sekä yhtenäisen liikkeen ja tyylin hiomiseen.

Joulunäytösesityksen harjoittelua.

Miksi juuri hip hop? Kaikilla ryhmäläisillä on liikunnallista taustaa, osa on nuorempana saattanut tanssiakin, mutta myöhemmällä iällä harrastus on jäänyt muiden kiireiden keskellä pois. Hip hop on erittäin tehokas liikuntamuoto, jossa koko kroppa joutuu koetukselle. Usein kuitenkin hiki ja kunnonkohotus ovat toissijainen asia. Sen sijaan motiivina on halu oppia uutta, pitää hauskaa, tutustua uusiin ihmisiin ja ylittää itsensä. Seuraavalla viikolla on aina mukava tulla treeneihin kun huomaa: hei! tämähän menee jo paljon paremmin kuin viime viikolla! Tanssissa kehitys näkyy usein jo lyhyessäkin ajassa ja on tästäkin syystä palkitsevaa.

Monet ryhmäläisistä ovat tutustuneet hip hoppiin lastensa kautta. Alunperin lapset on kuskattu Kipinän tunneille. Näytöksissä ja esityksissä on sitten tanssin kipinä iskenyt itsellekin ja seuraavana vuonna lasten lisäksi on tullut ilmoittauduttua myös itse tunneille mukaan. Nyt osa käykin tunneilla jo useammin kuin lapset; 3-4 kertaa viikossa!

Yhteisessä harrastuksessa on sekin hyvä puoli että onpahan kotona jotain juteltavaa. Kuulemani perusteella se menee yleensä niin päin, että lapset neuvovat ja korjailevat vanhempiaan. Jos liike ei mene juuri niinkuin pitää, palaute on armotonta. Sallittakoon se ilo lapsille, ovathan he harrastaneetkin hip hoppia jo paljon pidempään!

Maria, Tea ja Milla toimivat lisäksi aktiivisesti Kipinän vanhempainyhdistyksessä. Myös kaikkien lapset käyvät Kipinällä ja osallistuvat keväällä katutanssin SM-kisoihin kuten äitinsäkin :)

Monesti minulta on kysytty että mitä eroa on lasten ja aikuisten opettamisessa. Suurin ero on siinä että lapsilla ei ole niin paljon kysymyksiä :) Se on varmasti myös osittain ujoutta, mutta lapset eivät yleensä myöskään ole niin kriittisiä omasta tekemisestään - jos liike menee sinne päin niin se riittää. Aikuisilla saattaa olla 10 kysymystä yhdestä liikkeestä ja sitä liikettä voitaisiin harjoitella koko tunti. Näin kuitenkin harvemmin tehdään, kävisi muuten aika tylsäksi tunnit. Volyymitaso tunneilla näyttää kuitenkin olevan vakio. Ihan yhtä lailla vanhemmille oppilaillekin saa huutaa välillä että nyt hiljaa ja keskittykää! 

Aikuisten tunteja ja etenkin tätä ryhmää on mielestäni todella kiva opettaa. Vaikka kysymyksiä ja mielipiteitä on ehkä välillä liiaksikin, huokuu oppilaista innostus, päättäväisyys ja treeni-ilo. Toisia kannustetaan koko tunnin läpi. Lisäksi autetaan ja opetetaan niitä jotka eivät syystä tai toisesta päässeet edelliselle tunnille mukaan. Ryhmähenki ja tunnelma ovat katossa!

Ryhmäkuva!!!! :)

Ryhmän ensiesiintyminen nähdään Kipinän joulunäytöksessä su 13.12. Näytöksen teemana on sirkus - jää nähtäväksi millaisen esityksen tämä ryhmä tuo silloin lavalle.

// JennaK

Aikuisten kisaryhmän lisäksi Kipinällä on myös avoimia tanssitunteja yli 30-vuotiaille. Esimerkiksi tiistaisin hip hop alkeet +30v ja sunnuntaisin Kipinä moms&dads +30v. Sunnuntain tunnilla on vielä tilaa ja sinne voi hypätä vielä kesken kaudenkin mukaan!

Dancing after injuries vs. muscle treatment

Kipinän tuntisijaisenakin toimiva Linda Szöke kertoo tällä viikolla miten kuntoutuminen loukkaantumisen jälkeen tapahtuu. Linda on kotoisin Unkarista, mutta nyt työskentelee ja asuu nyt Vaasassa.

2 years ago I got a knee injury… and after I recovered, it happened again last summer. After crying my eyes out for many days in a row and getting over the feeling that my life is over, I started training my legs and knees again.

 

Having heard and read about many things, I have found that the most important thing is that I always need to keep the muscles around the injured area in a good shape.  Of course, in the beginning there were some restrictions and some things that I just couldn’t do without having a sharp pain. Besides,  still today I have to be always careful that I do not overload my knee, otherwise, when the muscles are tired, it gets worse. For example, when an accident happens, the injured area is full of liquid for a couple of weeks and it should be ”moved out” from that area, so in this sense my knee had to be kept in moving. 

After most of the liquid went away, I started having this loose feeling in my knee.  Basically, it was moving 2 centimetres out of the normal place and back. This equalled to no jumping at all (at least big jumps still have to wait for some long weeks) and I had been restricted to easily controllable movements. I needed to look for treatment, where I use my muscles around my knee a lot and still can have fun. 

My physiotherapist gave me some typical exercises what people normally do in the gym, but I am just simply not that weightlifting gym girl who is putting 60 kg on the “leg bending machine” and do that 3x15 times… On the other hand, nowadays it is a must for me, so from now and then I will get myself to do them.

Though I have found some nicer ways to keep the muscles busy, which worked for me… My favourite one is dancing, but not the jumping all around type for quick rhythms as there I would loose the control on my knee. For example by ballet, by tandu, jete, releve and so on, I use my whole leg and at the same time small and important muscles around my knees are getting stronger and stronger. It works in the same way with modern jazz, and contemporary dance.  By dancing, besides getting nice long muscles, I do gain body control that helps me to avoid injuries in the future. 

In the same way Pilates helps me to gain body control too. Well, a typical way how body reacts, when something is broken, it tries to avoid loading too much weight on that broken spot and starts compensating by using the other side of the body more… For that reason, my lower back started hurting. Besides, my lovely leg exercises, I have needed to find another type of moving to open my back muscles. Pilates and yoga are working for me very well :D

VDC vihdoin tänä viikonloppuna!

Vaasa dance Challenge on tänä viikonloppuna! 

Mukaan on ilmoittautunut yli 80 koreografiaa ja niistä kirjallista palautetta antaa ammattilaisraati. Tänä vuonna juryssa istuu Annika Sillander, Heidi Hartzell ja Meri Seppänen. Vieraileva tanssinopettaja Heidi Hartzell sekä Meri pitävät sunnuntaina avoimia workshoppeja Kipinällä.  

Miksi osallistua tällaisille extrakursseille? Itse kun aloitin tanssiharrastuksen 15 vuotta sitten (*huokaus), ei Vaasassa vielä ollut katutanssia tai showtanssia, vaan ensimmäiset askeleet tuli otettua vierailevien tanssinopettajien kuten Jessica Forsmanin (Lontoossa uran tehnyt ammattilaistanssija), Teemu Korjuslommen ja muiden alan pioneerien johdolla. Matkustin useasti pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille kursseille tanssikavereiden kanssa. Oppia haettiin ja jaettiin sitten Vaasassa. Hyvänä puolena olikin se, että oma-aloitteisuus kasvoi samassa suhteessa kuin tanssitaidot. Toinen hieno juttu on, että tanssikavereita olen saanut myös oman kotipaikkakunnan ulkopuolelta! Myös uusia tanssilajeja ja -tyylejä tuli kokeiltua, kaikenlaista mitä tarjolla tuolloin oli. Tänä päivänä nuorilla on tanssikouluja lähellä, internet täynnä inspiraatiota ja spotify ym musiikin löytämistä varten (ei tarvitse mennä kirjastoon lainaamaan cd:itä!), haasteena taitaakin olla se "oikean" informaation löytäminen sieltä kaiken muun seasta.

Noh, eri tanssilajeista puheenollen - tässä maistiainen viime vuoden Vaasa Dance Challengesta: Julian Owusun Azonto-ryhmä!

Vaasa Dance Challengea haluamme järjestää juurikin siksi, että nuoret itse kokeilisivat siipiään koreografeina, saisivat esiintymiskokemusta muualtakin kuin kilpailuista ja uskaltaisivat osallistua myös uusien opettajien tunneille HELPOSTI. Ei kannata ajatella, että "entä jos en osaakaan", "en osallistu jossei paras kaveri osallistu" tai keksiä muita tekosyitä jäädä kotiin. Nuorille tanssijoille vielä voisin heittää yhden muistutuksen: Menestyminen on 10% lahjakkuutta ja 90% harjoittelua. Harjoittelu on omalle epämukavuusalueelle menemistä, hikipisaroita ja tsemppaamista silloinkin kun luulee ettei enää jaksa. Oppiminen tapahtuu yhtä paljon onnistumisien kuin epäonnistumisien kautta.

Kaikki tämänkin vuoden VDC-tapahtumaan osallistuvat tanssijat tehneet juurikin näin - uhranneet tunteja ja lisää tunteja oman esityksen harjoitteluun. He ovat ottaneet askeleen tuntemattomaan ja samalla askeleen eteenpäin! Osallistujia on ympäri Suomea, tervetuloa Vaasaan! Tässä Kipinä Breakersien uusi video, josta voi fiilistellä myös kaupunkimme miljöötä. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori tutustuu viikonloppuna uusiin tanssityyppeihin. Ehdotus: käy nykäisemässä hihasta sitä, ketä teki  isoimman vaikutuksen esityksellään just suhun! Ja osallistukaa sunnuntain tunneille, jotka ei ole ainakaan hinnalla pilattuja.. ;) Tanssikipinä RY tulee tapahtuman tuotannossa ja järjestelyissä. Myös Kipinän isot EK-laiset leipovat kahvioon herkkuja, pikkurahaa siis messiin!

Nyt takaisin järjestelyiden pariin... Lauantaina nähdään!

// Ida

Ps. Lippuja tapahtumaan saa ovelta tai ennakkolippuja osoitteesta: www.lyyti.in/vdc2015lipunmyynti

Tässä vielä raadin esittelyt:

Heidi Hartzell on helsinkiläinen/ rovaniemeläinen tanssinopettaja. Hän on tanssinut vuodesta 2002 ja opettanut vuodesta 2007. Hip hop ja muut katutanssilajit ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään, mutta muutama vuosi sitten noussut nykärikuume ei ole näyttänyt merkkejä laskemisesta. Kisoissa hän on ravannut vuodesta 2003 saakka ja mitaleitakin on kertynyt montaa laatua. Hän on tehnyt paljon kisa- ja muita tanssikoreografioita sekä toiminut myös tuomariston puolella. 

Tässä Heidi tanssimassa lyricalia.

Annika Sillander on työskennellut tanssijana, koreografina sekä opettajana Suomessa, Englannissa ja Norjassa. Hän valmistui tanssijaksi Millennium Performing Arts – koulusta Lontoosta 1998, ja tanssin maisteriksi Roehampton Yliopistosta Lontoosta 2010. Hän on työskennelyt nykytanssin ja tanssiteatterin parissa mm seuraavien koreografien ja ryhmien kanssa: Tharan Revfem, Sally Marie, Stephen Koplowitz, Candoco Dance Company ja Lea Andersson. Koreografina hänen teoksia on esitetty Lontoossa, Barcelonassa ja Suomessa. Annika työskentelee myös Pohjanmaan tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtajana.

Meri Seppänen valmistui ylioppilaaksi Vaasan Lyseon Lukiosta keväällä 2010 ja tanssijaksi Tampereen Konservatoriosta keväällä 2015. Tanssi alkoi uutena harrastuksena jalkapallon rinnalla 11-vuotiaana, kun hän vaihtoi kahden vuoden telinevoimisteluharrastuksen streettanssiin. Hän on osallistunut niin Show- kuin Streettanssien SM-kisoihin joka vuosi nykytanssin ja hip hopin aikuisten sarjoihin mm. muodostelmalla, duolla ja pienryhmällä. Menestystä on riittänyt joka kerta mitalisijoille saakka. Vuosien varrella tanssilajeista tutuimmaksi on tullut hip hop ja nykytanssi, mutta Meri nauttii kaikista tanssilajeista - baletista breakdanceen - sekä siitä, että saa kehittää itseään jatkuvasti.

WWW.TANSSIKIPINA.FI

 

Multiculturalism with Grace

Tanssikoulumme entinen opettaja Elina Valtonen vaihtoi tänä syksynä maisemia Suomesta Kanadaan. Energiaa ja elämänintoa pursuava Elina kertoo nyt tanssikuulumisia Atlantin takaa Kipinän blogin lukijoille. Terkkuja takaisin Elinalle Vaasasta :)

Kuuntele samalla Elinan suosittelema soundtrack tekstille.


Kanadaan tulo oli pitkälti Grand Jeté tuntemattomaan. Hypystä laskeuduttuani olen huomannut, että olen päässyt paikkaan, josta olen aina unelmoinut. Torontoa sanotaan maailman monikulttuurisimmaksi kaupungiksi. Löytyy pikku-Jamaikaa, pikku-Portugalia, pikku-Kreikkaa, Koreatownia jne. Se, mikä kuitenkin erottaa Toronton muista monikulttuurisista kaupungeista on yhtenäisyyden sulous, joka ihmisiä ympäröi yli kulttuurirajojen. Kävin ensimmäisenä viikkonani täällä Lenny Kravitzin konsertissa, jossa hän sen sanoi niin hienosti: ”The best thing about this town is it´s multiculturalism... You seem to do it with so much grace.”

Lennyn kuvaama ilmiö näkyy ja tuntuu vahvasti myös tanssipiireissä. Olen löytänyt Torontosta tanssiperheen, jossa jokainen saa olla juuri oma itsensä ja kehittää itseään ja omaa taiteilijuuttaan arvostavassa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Perheenjäsenet, eli tanssijakollegat, tuovat saliin oman kehon lisäksi omat kokemuksensa, kulttuuriperimänsä ja menneisyytensä. Kun jokaisella tanssijalla nämä ovat varsin erilaiset, hyväksytään oma itsensä ja muut, voidaan saada aikaan kalliimpiakin jalokiviä arvokkaampaa rikkautta.

Tunnen itseni miljonääriksi, sillä olen päässyt tanssimaan Afro-Caribbean Contemporary-tyyliseen KasheDance Companyyn. Kun harjoitussaliin mennään, ei sinne mennä ainoastaan keskittymään omaan tekemiseen, vaan liikutaan ja tanssitaan juuri siinä ajassa tiedostaen ja tuntien ympäröivät tanssijakollegat. Companyn arvoihin kuuluu universaalin ymmärtämisen pyrkimys. Companyn juuret ovat Karibialla, josta suurin osa sen tanssijoista on alunperin kotoisin. Olen ehtinyt esiintymään jo kerran heidän riveissään. Tämän esityksen musiikit olivat kaikki Bob Marley-covereita. Hänen perintönsä jatkaa vielä omaa elämäänsä levittäen rakkauden, vapautumisen ja universaalin ymmärryksen arvoja ympäri maailman. Olen aina tuntenut hengellistä kotoisuutta ja vapautuneisuutta jamaikalaista ja karibialaista musiikkia kuunnellessani. Musiikki ja tanssi kuuluvat olennaisesti koko Karibian alueen kulttuureihin. Niiden avulla on lievitetty tuskaa, käsitelty ihmissuhteita ja juhlittu vapautumista ja elämän suurta ihmettä. Tanssi ja musiikki kuuluvat Karibialla todellisesti kaikille. Karibialaiset eivät sano: ”ei, en osaa laulaa, en osaa tanssia”, vaan antavat sen vain tapahtua. Tanssi ja musiikki ovat universaaleja ja vapaita itseilmaisun muotoja... Ei vain harvojen ja valittujen herkkua, tai sidottu tiettyyn muotoon. Jos pyrit tanssimaan juuri samalla tavalla kuin joku toinen, niin ketä ja mitä silloin ilmaiset?

Photo by Christopher Cushman

Photo by Christopher Cushman

Tanssijana kehittymiseen kuuluu myös katsojana olo. Torontossa tämän roolin ottaa varsin mielellään. Tästä esimerkkinä New Yorkista lähtöisin oleva konsepti ”Fall for Dance”, joka saapui tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Torontoon. Konsepti on se, että saman illan aikana esiintyy noin kuusi huipputanssiseuruetta ja että kaikki liput ovat ainoastaan 10 dollaria. Nimensä mukaisesti konsepti mahdollistaa tanssiin rakastumisen vaikka jo ihan ensi näkemällä. Tanssikattaus pidetään mahdollisimman monipuolisena, jotta jokainen varmasti löytää mieleistään liikettä illan aikana. Toivottavasti tämä konsepti laitetaan lipumaan myös Atlantin toiselle puolelle jossain vaiheessa.

Kirjoittelen tätä North Battlefordissa, Saskatchewanissa. Olen Porcelain Princess-nimeä kantavalla kiertueella taikurin kanssa. Show on rakennettu hieman Cirque du Soleil-tyyppisellä tavalla, jossa taikaosuudet, avustukset ja tanssiosuudet eivät noudata perinteistä kaavaa, vaan kaiken pohjana on tarina, joka kuljettaa eri roolihahmoja kohtauksesta toiseen. Päiväohjelmani kiertueella rakentuu pitkälti ajamisen, roudaamisen, valmistautumisen, esiintymisen, purkamisen ja levon palikoille. Pyrin mahduttamaan väliin myös pieniä hetkiä, jolloin pysähdyn nauttimaan tyrmäävän kauniista syksyisistä maisemista, tai vaihtamaan muutaman sanan paikallisten kanssa.

Välillä pidämme puhtaan ajopäivän valtavien välimatkojen vuoksi. Kanada on siis maailman toiseksi suurin maa. Ajoa tulee kiertueella yhteensä 13,000 kilometriä. Tällä hetkellä kiertuetta on takana reilu viikko. Viimeinen esitys on kotiprovinssissa Ontariossa 5.11, jonka jälkeen kestää vielä pari päivää ajaa Torontoon takaisin. Upeiden esiintymiskokemusten, maisemien ja kanadalaiseen elämäntyyliin tutustumisen lisäksi tämä projekti tuo minulle paljon hersyvää naurua. Aisaparini on lahjakas taikuri Chris, joka on suunnitellut show´n koko perheen nautittavaksi. Esitys sisältää taikatemppujen, tanssikohtausten ja illuusioiden lisäksi myös paljon huumoria. Saankin usein mojovat naurut backstagella, kun innokkaat lapset pistävät parastaan taikurin avustajina. Ja mikä onkaan parempi palkinto, kuin ne monet pienet ihmiset, jotka tulevat esityksen jälkeen tuikkivine silmineen halaamaan ja sanomaan: ”You were aaaawesome!”

 Lisää Elinan tanssikuvia löydät Instasta Elinadances nimen takaa.