Treeniterveisiä aikuisten hip hop-tunnilta!

Musiikki pauhaa kaiuttimista, hiki virtaa ja tennarit suhisevat. Hip hop - musiikki, tanssi ja kulttuuri mielletään usein nuorten jutuksi, tällä kertaa sali on kuitenkin täynnä aikuisia. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat nämä reilu 20 tanssijaa, joista suurin osa on aloittanut hip hop-tanssin vasta aikuisiällä.

Ryhmä harjoittelee yhdessä kerran viikossa. Yhteisenä päämääränä ovat Vantaalla järjestettävät streetin SM-kilpailut toukokuussa.  Yhteensä 24 tanssijan voimin työstetään syksyn ja kevään aikana hip hop-muodostelmakoreografiaa, jolla ryhmä osallistuu kevään kisoihin. Kilpailuissa on erikseen Adults2 –sarja, tähän sarjaan ei alle 30-vuotiailla ole asiaa! Muodostelmakoreografiassa tärkeää on tanssitekniikan lisäksi kuviot, ryhmän yhtenäinen tekeminen ja tietenkin esiintyminen. Syksyllä tunneilla keskitytään enemmän hip hopin tyylin ja askelkuvioiden treenaamiseen, kun taas keväällä treenit painottuvat kilpailukoreografian harjoittelemiseen, sekä yhtenäisen liikkeen ja tyylin hiomiseen.

Joulunäytösesityksen harjoittelua.

Miksi juuri hip hop? Kaikilla ryhmäläisillä on liikunnallista taustaa, osa on nuorempana saattanut tanssiakin, mutta myöhemmällä iällä harrastus on jäänyt muiden kiireiden keskellä pois. Hip hop on erittäin tehokas liikuntamuoto, jossa koko kroppa joutuu koetukselle. Usein kuitenkin hiki ja kunnonkohotus ovat toissijainen asia. Sen sijaan motiivina on halu oppia uutta, pitää hauskaa, tutustua uusiin ihmisiin ja ylittää itsensä. Seuraavalla viikolla on aina mukava tulla treeneihin kun huomaa: hei! tämähän menee jo paljon paremmin kuin viime viikolla! Tanssissa kehitys näkyy usein jo lyhyessäkin ajassa ja on tästäkin syystä palkitsevaa.

Monet ryhmäläisistä ovat tutustuneet hip hoppiin lastensa kautta. Alunperin lapset on kuskattu Kipinän tunneille. Näytöksissä ja esityksissä on sitten tanssin kipinä iskenyt itsellekin ja seuraavana vuonna lasten lisäksi on tullut ilmoittauduttua myös itse tunneille mukaan. Nyt osa käykin tunneilla jo useammin kuin lapset; 3-4 kertaa viikossa!

Yhteisessä harrastuksessa on sekin hyvä puoli että onpahan kotona jotain juteltavaa. Kuulemani perusteella se menee yleensä niin päin, että lapset neuvovat ja korjailevat vanhempiaan. Jos liike ei mene juuri niinkuin pitää, palaute on armotonta. Sallittakoon se ilo lapsille, ovathan he harrastaneetkin hip hoppia jo paljon pidempään!

Maria, Tea ja Milla toimivat lisäksi aktiivisesti Kipinän vanhempainyhdistyksessä. Myös kaikkien lapset käyvät Kipinällä ja osallistuvat keväällä katutanssin SM-kisoihin kuten äitinsäkin :)

Monesti minulta on kysytty että mitä eroa on lasten ja aikuisten opettamisessa. Suurin ero on siinä että lapsilla ei ole niin paljon kysymyksiä :) Se on varmasti myös osittain ujoutta, mutta lapset eivät yleensä myöskään ole niin kriittisiä omasta tekemisestään - jos liike menee sinne päin niin se riittää. Aikuisilla saattaa olla 10 kysymystä yhdestä liikkeestä ja sitä liikettä voitaisiin harjoitella koko tunti. Näin kuitenkin harvemmin tehdään, kävisi muuten aika tylsäksi tunnit. Volyymitaso tunneilla näyttää kuitenkin olevan vakio. Ihan yhtä lailla vanhemmille oppilaillekin saa huutaa välillä että nyt hiljaa ja keskittykää! 

Aikuisten tunteja ja etenkin tätä ryhmää on mielestäni todella kiva opettaa. Vaikka kysymyksiä ja mielipiteitä on ehkä välillä liiaksikin, huokuu oppilaista innostus, päättäväisyys ja treeni-ilo. Toisia kannustetaan koko tunnin läpi. Lisäksi autetaan ja opetetaan niitä jotka eivät syystä tai toisesta päässeet edelliselle tunnille mukaan. Ryhmähenki ja tunnelma ovat katossa!

Ryhmäkuva!!!! :)

Ryhmän ensiesiintyminen nähdään Kipinän joulunäytöksessä su 13.12. Näytöksen teemana on sirkus - jää nähtäväksi millaisen esityksen tämä ryhmä tuo silloin lavalle.

// JennaK

Aikuisten kisaryhmän lisäksi Kipinällä on myös avoimia tanssitunteja yli 30-vuotiaille. Esimerkiksi tiistaisin hip hop alkeet +30v ja sunnuntaisin Kipinä moms&dads +30v. Sunnuntain tunnilla on vielä tilaa ja sinne voi hypätä vielä kesken kaudenkin mukaan!

Dancing after injuries vs. muscle treatment

Kipinän tuntisijaisenakin toimiva Linda Szöke kertoo tällä viikolla miten kuntoutuminen loukkaantumisen jälkeen tapahtuu. Linda on kotoisin Unkarista, mutta nyt työskentelee ja asuu nyt Vaasassa.

2 years ago I got a knee injury… and after I recovered, it happened again last summer. After crying my eyes out for many days in a row and getting over the feeling that my life is over, I started training my legs and knees again.

 

Having heard and read about many things, I have found that the most important thing is that I always need to keep the muscles around the injured area in a good shape.  Of course, in the beginning there were some restrictions and some things that I just couldn’t do without having a sharp pain. Besides,  still today I have to be always careful that I do not overload my knee, otherwise, when the muscles are tired, it gets worse. For example, when an accident happens, the injured area is full of liquid for a couple of weeks and it should be ”moved out” from that area, so in this sense my knee had to be kept in moving. 

After most of the liquid went away, I started having this loose feeling in my knee.  Basically, it was moving 2 centimetres out of the normal place and back. This equalled to no jumping at all (at least big jumps still have to wait for some long weeks) and I had been restricted to easily controllable movements. I needed to look for treatment, where I use my muscles around my knee a lot and still can have fun. 

My physiotherapist gave me some typical exercises what people normally do in the gym, but I am just simply not that weightlifting gym girl who is putting 60 kg on the “leg bending machine” and do that 3x15 times… On the other hand, nowadays it is a must for me, so from now and then I will get myself to do them.

Though I have found some nicer ways to keep the muscles busy, which worked for me… My favourite one is dancing, but not the jumping all around type for quick rhythms as there I would loose the control on my knee. For example by ballet, by tandu, jete, releve and so on, I use my whole leg and at the same time small and important muscles around my knees are getting stronger and stronger. It works in the same way with modern jazz, and contemporary dance.  By dancing, besides getting nice long muscles, I do gain body control that helps me to avoid injuries in the future. 

In the same way Pilates helps me to gain body control too. Well, a typical way how body reacts, when something is broken, it tries to avoid loading too much weight on that broken spot and starts compensating by using the other side of the body more… For that reason, my lower back started hurting. Besides, my lovely leg exercises, I have needed to find another type of moving to open my back muscles. Pilates and yoga are working for me very well :D

VDC vihdoin tänä viikonloppuna!

Vaasa dance Challenge on tänä viikonloppuna! 

Mukaan on ilmoittautunut yli 80 koreografiaa ja niistä kirjallista palautetta antaa ammattilaisraati. Tänä vuonna juryssa istuu Annika Sillander, Heidi Hartzell ja Meri Seppänen. Vieraileva tanssinopettaja Heidi Hartzell sekä Meri pitävät sunnuntaina avoimia workshoppeja Kipinällä.  

Miksi osallistua tällaisille extrakursseille? Itse kun aloitin tanssiharrastuksen 15 vuotta sitten (*huokaus), ei Vaasassa vielä ollut katutanssia tai showtanssia, vaan ensimmäiset askeleet tuli otettua vierailevien tanssinopettajien kuten Jessica Forsmanin (Lontoossa uran tehnyt ammattilaistanssija), Teemu Korjuslommen ja muiden alan pioneerien johdolla. Matkustin useasti pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille kursseille tanssikavereiden kanssa. Oppia haettiin ja jaettiin sitten Vaasassa. Hyvänä puolena olikin se, että oma-aloitteisuus kasvoi samassa suhteessa kuin tanssitaidot. Toinen hieno juttu on, että tanssikavereita olen saanut myös oman kotipaikkakunnan ulkopuolelta! Myös uusia tanssilajeja ja -tyylejä tuli kokeiltua, kaikenlaista mitä tarjolla tuolloin oli. Tänä päivänä nuorilla on tanssikouluja lähellä, internet täynnä inspiraatiota ja spotify ym musiikin löytämistä varten (ei tarvitse mennä kirjastoon lainaamaan cd:itä!), haasteena taitaakin olla se "oikean" informaation löytäminen sieltä kaiken muun seasta.

Noh, eri tanssilajeista puheenollen - tässä maistiainen viime vuoden Vaasa Dance Challengesta: Julian Owusun Azonto-ryhmä!

Vaasa Dance Challengea haluamme järjestää juurikin siksi, että nuoret itse kokeilisivat siipiään koreografeina, saisivat esiintymiskokemusta muualtakin kuin kilpailuista ja uskaltaisivat osallistua myös uusien opettajien tunneille HELPOSTI. Ei kannata ajatella, että "entä jos en osaakaan", "en osallistu jossei paras kaveri osallistu" tai keksiä muita tekosyitä jäädä kotiin. Nuorille tanssijoille vielä voisin heittää yhden muistutuksen: Menestyminen on 10% lahjakkuutta ja 90% harjoittelua. Harjoittelu on omalle epämukavuusalueelle menemistä, hikipisaroita ja tsemppaamista silloinkin kun luulee ettei enää jaksa. Oppiminen tapahtuu yhtä paljon onnistumisien kuin epäonnistumisien kautta.

Kaikki tämänkin vuoden VDC-tapahtumaan osallistuvat tanssijat tehneet juurikin näin - uhranneet tunteja ja lisää tunteja oman esityksen harjoitteluun. He ovat ottaneet askeleen tuntemattomaan ja samalla askeleen eteenpäin! Osallistujia on ympäri Suomea, tervetuloa Vaasaan! Tässä Kipinä Breakersien uusi video, josta voi fiilistellä myös kaupunkimme miljöötä. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori tutustuu viikonloppuna uusiin tanssityyppeihin. Ehdotus: käy nykäisemässä hihasta sitä, ketä teki  isoimman vaikutuksen esityksellään just suhun! Ja osallistukaa sunnuntain tunneille, jotka ei ole ainakaan hinnalla pilattuja.. ;) Tanssikipinä RY tulee tapahtuman tuotannossa ja järjestelyissä. Myös Kipinän isot EK-laiset leipovat kahvioon herkkuja, pikkurahaa siis messiin!

Nyt takaisin järjestelyiden pariin... Lauantaina nähdään!

// Ida

Ps. Lippuja tapahtumaan saa ovelta tai ennakkolippuja osoitteesta: www.lyyti.in/vdc2015lipunmyynti

Tässä vielä raadin esittelyt:

Heidi Hartzell on helsinkiläinen/ rovaniemeläinen tanssinopettaja. Hän on tanssinut vuodesta 2002 ja opettanut vuodesta 2007. Hip hop ja muut katutanssilajit ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään, mutta muutama vuosi sitten noussut nykärikuume ei ole näyttänyt merkkejä laskemisesta. Kisoissa hän on ravannut vuodesta 2003 saakka ja mitaleitakin on kertynyt montaa laatua. Hän on tehnyt paljon kisa- ja muita tanssikoreografioita sekä toiminut myös tuomariston puolella. 

Tässä Heidi tanssimassa lyricalia.

Annika Sillander on työskennellut tanssijana, koreografina sekä opettajana Suomessa, Englannissa ja Norjassa. Hän valmistui tanssijaksi Millennium Performing Arts – koulusta Lontoosta 1998, ja tanssin maisteriksi Roehampton Yliopistosta Lontoosta 2010. Hän on työskennelyt nykytanssin ja tanssiteatterin parissa mm seuraavien koreografien ja ryhmien kanssa: Tharan Revfem, Sally Marie, Stephen Koplowitz, Candoco Dance Company ja Lea Andersson. Koreografina hänen teoksia on esitetty Lontoossa, Barcelonassa ja Suomessa. Annika työskentelee myös Pohjanmaan tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtajana.

Meri Seppänen valmistui ylioppilaaksi Vaasan Lyseon Lukiosta keväällä 2010 ja tanssijaksi Tampereen Konservatoriosta keväällä 2015. Tanssi alkoi uutena harrastuksena jalkapallon rinnalla 11-vuotiaana, kun hän vaihtoi kahden vuoden telinevoimisteluharrastuksen streettanssiin. Hän on osallistunut niin Show- kuin Streettanssien SM-kisoihin joka vuosi nykytanssin ja hip hopin aikuisten sarjoihin mm. muodostelmalla, duolla ja pienryhmällä. Menestystä on riittänyt joka kerta mitalisijoille saakka. Vuosien varrella tanssilajeista tutuimmaksi on tullut hip hop ja nykytanssi, mutta Meri nauttii kaikista tanssilajeista - baletista breakdanceen - sekä siitä, että saa kehittää itseään jatkuvasti.

WWW.TANSSIKIPINA.FI

 

Multiculturalism with Grace

Tanssikoulumme entinen opettaja Elina Valtonen vaihtoi tänä syksynä maisemia Suomesta Kanadaan. Energiaa ja elämänintoa pursuava Elina kertoo nyt tanssikuulumisia Atlantin takaa Kipinän blogin lukijoille. Terkkuja takaisin Elinalle Vaasasta :)

Kuuntele samalla Elinan suosittelema soundtrack tekstille.


Kanadaan tulo oli pitkälti Grand Jeté tuntemattomaan. Hypystä laskeuduttuani olen huomannut, että olen päässyt paikkaan, josta olen aina unelmoinut. Torontoa sanotaan maailman monikulttuurisimmaksi kaupungiksi. Löytyy pikku-Jamaikaa, pikku-Portugalia, pikku-Kreikkaa, Koreatownia jne. Se, mikä kuitenkin erottaa Toronton muista monikulttuurisista kaupungeista on yhtenäisyyden sulous, joka ihmisiä ympäröi yli kulttuurirajojen. Kävin ensimmäisenä viikkonani täällä Lenny Kravitzin konsertissa, jossa hän sen sanoi niin hienosti: ”The best thing about this town is it´s multiculturalism... You seem to do it with so much grace.”

Lennyn kuvaama ilmiö näkyy ja tuntuu vahvasti myös tanssipiireissä. Olen löytänyt Torontosta tanssiperheen, jossa jokainen saa olla juuri oma itsensä ja kehittää itseään ja omaa taiteilijuuttaan arvostavassa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Perheenjäsenet, eli tanssijakollegat, tuovat saliin oman kehon lisäksi omat kokemuksensa, kulttuuriperimänsä ja menneisyytensä. Kun jokaisella tanssijalla nämä ovat varsin erilaiset, hyväksytään oma itsensä ja muut, voidaan saada aikaan kalliimpiakin jalokiviä arvokkaampaa rikkautta.

Tunnen itseni miljonääriksi, sillä olen päässyt tanssimaan Afro-Caribbean Contemporary-tyyliseen KasheDance Companyyn. Kun harjoitussaliin mennään, ei sinne mennä ainoastaan keskittymään omaan tekemiseen, vaan liikutaan ja tanssitaan juuri siinä ajassa tiedostaen ja tuntien ympäröivät tanssijakollegat. Companyn arvoihin kuuluu universaalin ymmärtämisen pyrkimys. Companyn juuret ovat Karibialla, josta suurin osa sen tanssijoista on alunperin kotoisin. Olen ehtinyt esiintymään jo kerran heidän riveissään. Tämän esityksen musiikit olivat kaikki Bob Marley-covereita. Hänen perintönsä jatkaa vielä omaa elämäänsä levittäen rakkauden, vapautumisen ja universaalin ymmärryksen arvoja ympäri maailman. Olen aina tuntenut hengellistä kotoisuutta ja vapautuneisuutta jamaikalaista ja karibialaista musiikkia kuunnellessani. Musiikki ja tanssi kuuluvat olennaisesti koko Karibian alueen kulttuureihin. Niiden avulla on lievitetty tuskaa, käsitelty ihmissuhteita ja juhlittu vapautumista ja elämän suurta ihmettä. Tanssi ja musiikki kuuluvat Karibialla todellisesti kaikille. Karibialaiset eivät sano: ”ei, en osaa laulaa, en osaa tanssia”, vaan antavat sen vain tapahtua. Tanssi ja musiikki ovat universaaleja ja vapaita itseilmaisun muotoja... Ei vain harvojen ja valittujen herkkua, tai sidottu tiettyyn muotoon. Jos pyrit tanssimaan juuri samalla tavalla kuin joku toinen, niin ketä ja mitä silloin ilmaiset?

Photo by Christopher Cushman

Photo by Christopher Cushman

Tanssijana kehittymiseen kuuluu myös katsojana olo. Torontossa tämän roolin ottaa varsin mielellään. Tästä esimerkkinä New Yorkista lähtöisin oleva konsepti ”Fall for Dance”, joka saapui tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Torontoon. Konsepti on se, että saman illan aikana esiintyy noin kuusi huipputanssiseuruetta ja että kaikki liput ovat ainoastaan 10 dollaria. Nimensä mukaisesti konsepti mahdollistaa tanssiin rakastumisen vaikka jo ihan ensi näkemällä. Tanssikattaus pidetään mahdollisimman monipuolisena, jotta jokainen varmasti löytää mieleistään liikettä illan aikana. Toivottavasti tämä konsepti laitetaan lipumaan myös Atlantin toiselle puolelle jossain vaiheessa.

Kirjoittelen tätä North Battlefordissa, Saskatchewanissa. Olen Porcelain Princess-nimeä kantavalla kiertueella taikurin kanssa. Show on rakennettu hieman Cirque du Soleil-tyyppisellä tavalla, jossa taikaosuudet, avustukset ja tanssiosuudet eivät noudata perinteistä kaavaa, vaan kaiken pohjana on tarina, joka kuljettaa eri roolihahmoja kohtauksesta toiseen. Päiväohjelmani kiertueella rakentuu pitkälti ajamisen, roudaamisen, valmistautumisen, esiintymisen, purkamisen ja levon palikoille. Pyrin mahduttamaan väliin myös pieniä hetkiä, jolloin pysähdyn nauttimaan tyrmäävän kauniista syksyisistä maisemista, tai vaihtamaan muutaman sanan paikallisten kanssa.

Välillä pidämme puhtaan ajopäivän valtavien välimatkojen vuoksi. Kanada on siis maailman toiseksi suurin maa. Ajoa tulee kiertueella yhteensä 13,000 kilometriä. Tällä hetkellä kiertuetta on takana reilu viikko. Viimeinen esitys on kotiprovinssissa Ontariossa 5.11, jonka jälkeen kestää vielä pari päivää ajaa Torontoon takaisin. Upeiden esiintymiskokemusten, maisemien ja kanadalaiseen elämäntyyliin tutustumisen lisäksi tämä projekti tuo minulle paljon hersyvää naurua. Aisaparini on lahjakas taikuri Chris, joka on suunnitellut show´n koko perheen nautittavaksi. Esitys sisältää taikatemppujen, tanssikohtausten ja illuusioiden lisäksi myös paljon huumoria. Saankin usein mojovat naurut backstagella, kun innokkaat lapset pistävät parastaan taikurin avustajina. Ja mikä onkaan parempi palkinto, kuin ne monet pienet ihmiset, jotka tulevat esityksen jälkeen tuikkivine silmineen halaamaan ja sanomaan: ”You were aaaawesome!”

 Lisää Elinan tanssikuvia löydät Instasta Elinadances nimen takaa.

Omaa koreografiaa suunnittelemassa

Juniori-ikäiset Eve ja Wilmalotta ovat Kipinän show EK-ryhmän oppilaita, joiden opetussuunnitelmaan kuuluu myös Vaasa Dance Challenge - tanssitapahtumaan osallistuminen omalla koreografialla. Tytöt kertovat miten harjoitukset ovat edenneet. Tytöt osallistuivat jo viime vuonna duosarjaan performing arts SM-kilpailuissa, joten koreografian suunnittelu on heille tuttua hommaa. 

 

Pian Vaasa Dance Challenge lähenee ja treenejä tulee enemmän. Stressi kasvaa pian kun miettii, että valmistuuko koreografia ajoissa ja saadaanko se vielä kilpakuntoonkin. :)

Treenaamme niin usein kuin mahdollista riippuen siitä kuinka paljon aikaa koulun ja muiden tanssitreenien jälkeen jää. Kun aloitamme uuden koreografian tekemisen aloitamme mieleenjuolahtavasta teemasta ja etsimme sen jälkeen siihen sopivan biisin, jossa on sopivan tempo. Sopivan biisin löytämisen jälkeen aloitamme koreografian suunnittelun. Alku on aina vaikein, mutta sitten ideat alkavat tulvia. Sitten kun ideat loppuvat on vain pakko tanssia ja liikkua, että saa lisää uutta :) Joka treeneissä tulee toki kohtia, joihin ei meinaa löytyä mitään sopivia liikkeitä ja niitä kohtia voidaan pähkäillä ikuisuuden. Sellaisiin kohtiin tulee helposti vain hyppyjä ja piruetteja, vaikka niitä onkin jo liikaa. Toki aina välillä tulee pikkukinoja siitä, että mikä liike tähän kohtaan nyt laitetaan ja esimerkiksi mennäänkö alas lattialle vai pysytäänkö jalkojen varassa, mutta kyllä siitä aina sopuun päästään.

Laitamme usein ylös tavoitteita itsellemme esimerkiksi akrobatiaan tai muihin temppuihin liittyen. Teemme pohjan jota ajan mukaan parannamme. Kuin valitsemme esiintymisvaatteet ajattelemme mikä sopisi tanssin teemaan. Saamme usein inspiraatiota netistä ja sitten vain kierrellen kaupunkia vaatekaupoissa. Kun tanssi on valmis yritämme esittää sitä niin monelle kuin mahdollista että saisimme toisten mielipiteitä ja samalla saamme kokemusta esiintymisestä.

On tärkeää löytää sellainen pari jonka kanssa voi puhua vapaasti omista mielipiteistään koreografiaan liittyen ja uskaltaa myös antaa palautetta toiselle siitä mitä pitäisi parantaa ja harjoitella enemmän. Koreografian tekemisessä pitää aina olla avoin mieli ja uskaltaa heittäytyä mukaan omilla ideoilla. Se voi olla vaikeaa, jos ei meinaa tulla toimeen toisen kanssa.

Meidän treenit ovat useimmiten hauskoja ja energisiä. Olemme kuitenkin todenneet, että kahta tuntia enempää ei kannata vetää putkeen koska silloin usein ideat loppuvat ja kaikesta tulee vain pelleilyä. Sama pätee myöhään illalla treenaamisesta.

Innostus kilpailukoreografioihin alkoi kun Ida pyysi meitä mukaan SM-pienryhmään viime vuonna ja myöhemmin olimme mukana myös muodostelmasarjassa. Sitten innostuimmekin oman duokoreografian tekoon. Silloin huomasimme kuinka iso osa tanssi oikeastaan on elämäämme ja myös sen, että haluamme jatkaa aktiivista tanssiharrastusta ja kilpailemista jatkossakin.

Viime vuoden duo, jonka teimme SM-kisoihin oli oikeastaan ensisijaisesti kokemusten hakemista, eikä menestyminen ollut tärkeintä. Huomasimme, että oman koreografian tekeminen kehitti meidän tanssitaitoja ja myös intoa tanssiin.

Vaasa Dance Challengessa nähdään!

-Eveliina Haavisto & Wilmalotta Kristo

Tytöt venyttelyhommissa ;)

Instagram-kuvakilpailu! 

Ota VDC aiheinen tanssikuva (harjoituksista, workshopeista, itse tapahtumassa), lataa se Instagrammiin ja käytä avainsanana eli hästägginä #vaasadancechallenge2015
 Paras kuva palkitaan lahjakortilla tapahtumassa :)