Tanssien Shanghaissa

 22.-28.9.2015 / Meri Seppänen

Kun keväällä 2015 minua pyydettiin työmatkalle Shanghaihin, olin innoissani. Tanssiteatteri MD:n tuottama tanssiteatterinäytelmä Tanssiva Muumilaakso haluttiin palavasti saada Shanghai Children's Art Theatre:lle esiintymään. 

Opiskellessani Tampereen konservatoriolla vuosina 2012-2015, suoritin oppimäärään kuuluvan työharjoittelun Tampereen tanssiteatteri MD:llä produktiossa Tanssiva Muumilaakso yhdessä neljän muun luokkalaiseni kanssa. Roolit jaettiin meille silloin suurin piirtein tanssijoiden koon mukaan, sillä roolivaatteet olivat jo olemassa ja kätevintä oli saada omankokoiset. Syksystä 2014 lähtien olen siis esiintynyt Ti-ti-uuna ja Muumimammana kyseisessä esityksessä. 

Tämä harjoittelu on poikinut minulle jälkeenpäin monta palkallista työkeikkaa, kun Tanssiva Muumilaakso on vieraillut ympäri Suomea eri kaupungeissa, lisäksi myös Ruotsin Göteborgissa ja nyt myös Kiinan Shanghaissa. 

Shanghain työkeikka varmistui kesän 2015 aikana ja siitä lähtien alkoi jännitys hiipiä vähitellen, kun tiedossa oli pitkä matka, uusi manner, suuri kaupunki, vieras kieli ja kulttuuri, upeat puitteet ja ennalta tuntematon yleisö vastassa. Matkavalmisteluihin kuului mm. Kiinan viisumin hankkiminen Kiinan konsulaatista Helsingistä, ylimääräisiä rokotuksia, valuutan vaihto, esiintymispukujen pakkaaminen, esityksen lämmittelytreenit ja kaikenlainen muu pieni järjestely. Jännityselementtejä oli ilmassa, kun Muumilaakson rekvisiitta, eli suuret lavasteet lähetettiin matkaan jo kuukausia ennen esitystä, jotta ne olisivat perillä ajoissa. Perillä saimme tietää matkassa olleen mutkia tullin kanssa. Lavasteet ehtivät onneksi perille ajoissa.

Lähdin matkaan Vaasasta 22.9.2015 tiistaina Vaasan juna-asemalta, kohti Tamperetta. Seinäjoelta sain matkakaverekseni tanssijakollegani Jatta Haapamäen, joka siis myös oli tulossa samaiselle reissulle esiintymään Näkymättömänä Ninninä. Tampereelta hyppäsimme valomestari Sari Mayerin ja lavastaja Niko Huttusen kyytiin Tanssiteatteri MD:n minibussiin ja suuntasimme Helsinki-Vantaalle. Lentokentältä löysimme Pikku Myyn, eli Milka Laakson, Nuuskamuikkusen/Kamssun eli Sulevi Sihvolan, Muumipapan/Viljonkan eli Anu Castrenin. Muumipeikon eli Sonja Pällin, koreografin Samuli Roinisen, säveltäjän Heikki Mäenpään tapaisimme paikanpäällä Shanghaissa.

Lento lähti iltapäivällä 17.00 ja kesti 9h. Olimme perillä Shanghaissa n 8.00 aamulla. Takana huonosti nukuttu yö, menetetyt tunnit ja edessä olisi pitkä päivä hälinäisessä kaupungissa. Ensimmäinen agenda olisi löytää joku ruokapaikka, kun lentokoneen ruuat eivät enään vatsalaukussa painaneet. Olisi siis aika minun ja myös Jatan kohdalla hypätä makujen uuteen maailmaan. Kiinalainen ruoka kun on tuttua suomalaisten kiinalaisten ravintoloiden kautta, eikä nämä aina täsmää ihan aidon paikallisen ruokatottumuksien kanssa. Alkuruokana kylmää perunamuusia. Hmm joo kyllä se sitä melko varmasti oli. Toinen vaihtoehto oli Miso-keitto, joka onkin melko yleinen alkuruoka Kiinassa. Kuvailisin sitä merilevän makuisena. Näistä kummastakaan ei tullut selvää suosikkia ainakaan ensikerralla. Pääruoaksi sain naudanpaistia riisillä ja vihanneksilla. Hyvin maukasta! 

Festivaalien järjestäjät pitivät meistä hyvää huolta koko matkan ajan, huolehtivat kyydeistä aina teatteri-hotelli välillä ja eväistä harjoitusten/esitysten aikana. Ihailin teatteriväen työmoraalia ja ystävällisyyttä. Asiat hoituivat aina kädenkäänteessä, eivätkä he olleet tyytyväisiä jos emme mekään olleet. Esitystä edeltävänä iltana jopa tilattiin uusi projektori vuokralle, kun heidän omansa ei mielestään ollut tarpeeksi tarkka. Olimme otettuja, sillä mielestämme kuva oli aivan tarpeeksi tarkka ja värit olivat upeita suuren teatterin valkokankaalla meidän taustanamme. He kuitenkin halusivat vain parasta, eivätkä tyytyneet asioihin, jotka olivat keskinkertaisia.

Meidän kuuden päivän matkalla oli seuraavanlainen aikataulu: matkustuspäivä, lepopäivä, lavan rakennuspäivä, harjoituspäivä, esityspäivä nro 1, esityspäivä nro 2, matkustuspäivä. Meille tanssijoille vapaita olivat siis lepo- ja lavan rakennuspäivät, jolloin suuntasimme porukalla Shanghain keskustaan hyörimään ja ihastelemaan rakennuksia, ihmisiä, nähtävyyksiä, ravintoloita, kulttuuria, kieltä ja mitä ikinä eteen ilmestyikin. Moni oli meistä Kiinassa ensimmäistä kertaa, mutta muutamat olivat käyneet Shanghaissa aikaisemminkin. He osastivatkin kertoa paljon kiinalaisista tavoista, kulttuurista sekä Shanghain nähtävyyksistä ja must-see-paikoista.

Shanghain keskustan jakaantuu kahteen osaan, Puxi ja Pudong, jotka erottaa toisistaan suuri Huangpu-joki. Puxi on niin sanottua vanhaa ja säilynyttä kaupunkia, kun taas Pudong oli ennen köyhälistön asuinaluetta, mutta on tätä nykyä kahdessakymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi maailman suurimmista bisneskeskittymistä. Kaupunki on tunnettu myös suurimmasta väkiluvustaan maapallolla ja Shanghaissa rakennetaan jatkuvasti eniten maailmassa. Tämän saattoi itsekin huomata, kun seisoi yhdessä suurimmista pilvenpiirtäjistä ja katseli maisemia, saattoi nähdä silminkantamattomiin suuria kerrostaloja, enimmäkseen keskeneräisiä. Kaupunki kasvaakin ylös päin, kun leveydeltään se on jo äärimmäisen suuri ja tupaten täynnä asukkaita.

Kuten kuvasta saattaa huomata, ilma on melko sumeaa. Tämä on Kiinassa suurkaupungeissa melko yleistä, johtuen väenpaljouden aiheuttamasta saastepäästöistä. Aluksi saattoi vain uneksia suuresta hengenvedosta Suomen metsässä syyssateen jälkeen, kun ilman kosteus, saasteet sekä kaduilla sijaitsevista viemärit ja roskapöntöt tulvi toinen toistaan outoja hajuja. Tähän kuitenkin tottui jo tällainen herkkäkin nenä ensimmäisen päivän jälkeen. Ainakin melkein. Iltaisin ilmasto kuitenkin viilentyi juuri sopivasti, että kylmä ei tullut, mutta hikeäkään ei enää pukannut. 

Muutamana vapaailtana kävimme kiertelemässä mm. vanhan kaupunkin alueella, sekä torimarketilla. Löysimme paljon katumyyjiä ja käsityöläisiä myymässä tuliaistavaraa. Myyjien tyrkyttäminen ei ollut aggressiivista, josta olin iloinen. Tinkiminen taas oli toinen juttu, se kun ei ole minun vahvinta osaamista. Tai no, jos en saanut tuotetta haluamaani hintaan, kävelimme ulos ja saimme haistattelua niskaan. Näin oletan ainakin... 

Kuvassa kiinalaista kirjoitusta, ääntämistapa sekä englanniksi käännös sanoista. Yhtenä iltana kierrellessämme katuja Jatan kanssa, löysimme itsemme eksyneinä. Päätimme kysyä eräästä vaatekaupasta neuvoa, ja koska he eivät osanneet englantia, kävimme hämmentävän mutta hauskan tulkkaussession päästäksemme takaisin hotellillemme. Myyjät ottivat nimittäin samassa esiin google-translatorin ja ryhtyivät kirjoittamaan kiinaa. Siinä vaiheessa hoksasin, että hei, heillähän on qwerty-näppäinjärjestelmä niinkuin meilläkin, mutta silti ruudulle ilmestyi kiinalaisia symboleja. Asia menee niin, että jokainen symboli on tietynlainen "äänne" tai "tavu", jonka he tavaavat länsimaalaisilla kirjaimilla ja tietokone muuttaa ne symboleiksi. Google translator ei kuitenkaan ollut ihan ehkä päivitetyin versio, koska jokaisen heidän esittämänsä kysymyksen kohdalla vilkaisimme Jatan kanssa toisiamme hiukan kysyvästi, että mitähän tuohon nyt vastaisi, kun englannin käännös oli tyyliä: sana sanan perään... no loppujen lopuksi saimme osoitteen kirjoitettua ja he ymmärsivät yskän. Valitettavasti saamamme ohjeet eivät pitäneet paikkaansa tai sitten suunnistustaidoissamme on vikaa, mutta päädyimme viimein iltamyöhällä ottamaan taxin hotellille.

Moomin Characters© 

Harjoituspäivä koitti ja suuntasimme päivästä Shanghai Children's Art Theatre:lle ja kävimme muutamat kohtaukset tarkennetusti läpi. Lavasteet ja rekvisiitat paikoilleen ja harkkaläpimeno. Jo Suomessa ovat hikikarpalot otsalla ensimmäisen minuutin aikana paksun muumipuvun sisällä, saati nyt Shanghaissa, kun lämpötilaa on reilusti enemmän, ilma on kosteampaa ja sisäilmastointi ei tainnut sinä päivänä olla viileimmillään. Puvun sisällä hikoilu vietiin ihan uudelle tasolle ja nestehukan vaara ei ollut kaukana. Onneksi tietoisena tästä olimme muistaneet tankata hyvin ja teoksen aikana on aikaa hengähtää lavakohtauksien välillä. 

Tuohon aikaan Kiinassa on Mid-Autumn festival, johon myös tämä Tanssiva Muumilaakso -esitys haluttiin ajoittaa, jotta perheet tulisivat pienimpien kanssa katsomaan tanssiteatteria. Yhteensä esitimme kolme esitystä, joista kaksi lauantaina ja yhden sunnuntaina. Esitykset sujuivat mallikkaasti ja lisämaustetta saimme teoksen säveltäjältä Heikki Mäenpäältä, joka soitti mm. pianolla, huuliharpulla ja sahalla lavalla livemusiikkia. Yleisön penkit eivät olleet tupaten täynnä joka kerta ja meille selvisikin ensimmäisen esityksen jälkeen, että Muumit ovat täällä Kiinassa tuntemattomia hahmoja. Aivan, se on Japanissa, missä he hullaantuvat muumeista. Näin ollen järjestäjien pyynnöstä seuraavissa esityksessä hahmot kävivät lavalla esittäytymässä ennen tanssishowta, samalla kun eräs järjestäjistä kertoi kiinaksi lapsille mm. hahmojen luonteet ja roolit tässä tarinassa. Tämä helpotti lapsien samaistumiesta roolihahmoihin ja tarinan ja esityksen kulkuun. Esityksen jälkeen kävimme maskotteina teatterin aulassa ja halukkaat pääsivät muumien kanssa yhteiskuvaan. Lapset olivat erittäin suloisia ja ihmeissään suurista ja pulleista muumeista. Sai muumimamma vähän nyrkkiä peppuun eräältä kiinalaispojalta, en tainnut päästä hänen suosioonsa. :) Saime esityksistä hyvää palautetta ja teatterin väki oli kiitollisia. He järjestivät meille jopa muumikakun, koska viimeinen esitys oli Tanssivan Muumilaakson 200. esitys. Ihana yllätys!

Viimeisenä iltana suuntasimme Huangpu-joelle jokilaivaristeilylle, joka lipui kaupunginosien välillä ja antoi mahdollisuuden nähdä kaupunki illan loistossa yhtäaikaa molemmin puolin. Sai hetken hengähtää ja miettiä kulunutta reissua ennenkuin edessä olisi pitkä lento koto-Suomeen. Upea reissu hienoine kokemuksineen takana. Suositettelen kaikille reissua Kiinaan edes kerran elämässään. Sillä on sen verran kiehtova historia ja kulttuuri, joka poikkeaa omastamme sen verran, että on kokemisen arvoinen! 

Ni Hao!