Tettiläiset esittäytyvät :)

Hei,
Olen Marika Saari ja tulin TET:tiini Kipinälle. TET-jaksoni aikana haastattelin Amanda Jousmäkeä ja Mikko Peltomäkeä.

Kerro vähän itsestäsi.
Amanda: Olen 14-vuotias ja tykkään tanssin lisäksi näyttelemisestä.
Mikko: Mä oon 15-vuotias ja harrastan tanssin lisäksi myös pesäpalloa.

Kuinka kauan olet harrastanut tanssia?
Amanda: Olen harrastanut tanssia Kipinällä pian 7 vuotta.
Mikko: Aloitin tanssimisen 10-vuotiaana.

Mitä tanssilajia harrastat ja kuinka monta kertaa viikossa?
Amanda: Käyn EK-tuntien lisäksi hiphop-tunnilla. Olen myös mukana Kipinä Chicas-ryhmässä. Se on hiphop-pienryhmä, johon kuuluu seitsemän tanssijaa. Olemme kaikki tyttöjä ja olemme kilpailleet samalla ryhmällä jo monta vuotta. Osallistun SM-kisoihin myös duolla Fanny Olluksen kanssa.
Mikko: Street-EKn lisäksi käyn hiphop- ja breakdance-tunneilla. Viikossa minulla on yhteensä yhdeksän tanssituntia.

Mikä on parasta tanssissa?
Amanda: Se fiilis ja se että saa nähdä kavereita.
Mikko: Parasta tanssissa on se, että aina voi löytää uusia tapoja tanssia ja liikkua.

Mitä muuta teet vapaa-ajallasi?
Amanda: Olen kavereiden kanssa ja hengailen :)
Mikko: Vietän aikaa kavereitteni kanssa nuorisotalolla. Harrastan myös kolme kertaa viikossa pesäpalloa.

Minkälaista on käydä tanssikilpailuissa?
Amanda: Kisoissa on omanlainen fiilis ja sieltä oppii paljon uutta. Kisoissa on myös paljon tanssijoita joka puolelta, niin on kiva nähdä että koko maailma on yhteydessä tanssinkin kautta.
Mikko: Olen käynyt katutanssikilpailuissa vuodesta 2013 lähtien. Tanssikilpailuissa on ihan erilainen meininki, kuin muissa urheilutapahtumissa. Breikkikisoissa on mahtava olla osana, sillä saa olla osa kulttuuria.

Tässä viime viikon tettiläiset Mikko, Amanda ja Marika :)

TET-paikkoja voit kysellä Kipinän toimistosta! Otamme mielellään apuriksi aktiivisia nuoria, jotka ovat kiinnostuneita liikunnasta ja/tai kulttuurista. :)



Muistathan Kipinän Instagram-kilpailun!  Käyttämällä #kipinätanssii Instassa, voit voittaa kesäkauden tanssipassin (arvo 100€)!

Mitt äventyr på havet

Kipinän opettaja Elin kertoo tanssintäyteisestä joululomastaan :)

Den 18:e december, innan skolans julfest ens var slut, hoppade jag ur tomtekläderna och in i bilen som skulle ta mig till tåget, som i sin tur skulle ta mig ända fram till Åbo hamn. Där skulle jag kliva ombord på Viking Grace, och inte kliva av förrän tre veckor senare. Det blev tre mycket intressanta veckor.

Jag hade alltså fått anställning på Viking Line av 101 Perform Team som "dance instructor". De hade anställt mig för sitt nya koncept, som endast hade använts tidigare en kort period i oktober. Nu var det dags för rond 2. Konceptet gick ut på att lära barnen en koreografi, som sedan skulle visas för föräldrarna och de andra vuxna på båten. Till konceptet hörde också att barnen fick välja och plocka ihop en egen "outfit" från våra många dräkter och huvudbonader, och så fick de en ansiktsmålning! Konceptet flöt bra ihop med Viking Lines egna barnprogram, och vi danslärare jobbade tätt inpå "lekisarna" och de andra från "entertainment crew".

Vi var två danslärare per båt, men min partner byttes ut efter fem dagar då min "riktiga kollega", Cissila, kom! Tre veckor gick ändå rätt snabbt. Det hade antagligen mycket att göra med att det blev en del variation i arbetet: arbetskollegan byttes ut, julen innebar en lite annorlunda kryssning, det blev nyår, vi körde olika koreografier (vi hade två jul-koreografier före jul och två andra efter jul) och så var det ju nya barn varje dag. Jag hann aldrig riktigt tröttna på någonting! Arbetsteamet var dessutom fantastiskt! Med ett sådant gäng runt sig kunde man klara av lite vad som helst, känns det som.

Mina dagar under de tre veckorna på havet fylldes av skratt, nya(men ack så goda) vänners sällskap, musik av både live band och DJ, gym så gott som varje dag, karaoke, god mat, väldigt många barn, lek, bus och massor, MASSOR av dans!

Nu ser jag framemot våren på Kipinä, att själv få gå på lektioner, men också att få lära ut. Jag fick en hel del inspiration på båten! Mina dansskor nötte jag ut under julen och för tillfället är jag sjuk, men bortsett från det är jag grymt redo och taggad för vad som komma skall denna vår! Om ni vill veta mera om mitt äventyr är det bara att fråga mig då ni ser mig i Kipinäs korridorer.

Tack för mig!

Elin

Ps. Jag undervisar på Kipinä på lördagar kl 13.30: street styles till 7-12 åringar, välkommen med!

Foto: Maria Åsvik

Kipinä TET-harjoittelijoiden silmin

Hyvää alkanutta vuotta kaikille :)

Viime viikolla meillä oli Kipinällä kaksi TET-harjoittelijaa, Heta ja Enni.

Pyysin heitä ottamaan kuvia inspiroivista asioista tai paikoista tanssikoululla ja tässä kuvasatoa. Kiitos tytöt! :)

 

Jos saavut Kipinälle keskustan suunnasta, käänny Novian ja Sotilaskodin välistä tälle kujalle :)

(näkymä kasarminkentän suunnalta)

 Tanssikoulun sisäänkäynti. Kun ulkona näyttää harmaalta, on kiva tulla Kipinälle piristymään :)

 

Ja portaat ylös!  

Kipinän aula.

 Kuvia Kipinän remonttivaiheista (2009).

 Kipinällä on pukutilat tytöille ja pojille. Lukollisiin kaappeihin on hyvä jättää arvotavarat. 

 Tanssikoulu on menestynyt hyvin kisoissa.

 Kakkossali.

 Patjoja ja vanteita säilytetään "järjestyksessä" vaa'an takana. (Huom. Alkuperäinen vaaka, jota käytetty kun Kipinän tilat olivat vielä armeijaväen keittiönä.)

 Myös Kipinällä on sääntöjä.

 Tanssiope Ida suunnittelemassa tunteja 3. salissa.

Kipinän ykkössali ja ilmoitustaulun uutisia.

Ulko-ovi. Tervetuloa uudelleen :)

Vielä ehdit ilmoittautua tanssikoulun kevätkaudelle!

Tsekkaa lukkaria ja ilmoittaudu mukaan täällä.

Dancing after injuries vs. muscle treatment

Kipinän tuntisijaisenakin toimiva Linda Szöke kertoo tällä viikolla miten kuntoutuminen loukkaantumisen jälkeen tapahtuu. Linda on kotoisin Unkarista, mutta nyt työskentelee ja asuu nyt Vaasassa.

2 years ago I got a knee injury… and after I recovered, it happened again last summer. After crying my eyes out for many days in a row and getting over the feeling that my life is over, I started training my legs and knees again.

 

Having heard and read about many things, I have found that the most important thing is that I always need to keep the muscles around the injured area in a good shape.  Of course, in the beginning there were some restrictions and some things that I just couldn’t do without having a sharp pain. Besides,  still today I have to be always careful that I do not overload my knee, otherwise, when the muscles are tired, it gets worse. For example, when an accident happens, the injured area is full of liquid for a couple of weeks and it should be ”moved out” from that area, so in this sense my knee had to be kept in moving. 

After most of the liquid went away, I started having this loose feeling in my knee.  Basically, it was moving 2 centimetres out of the normal place and back. This equalled to no jumping at all (at least big jumps still have to wait for some long weeks) and I had been restricted to easily controllable movements. I needed to look for treatment, where I use my muscles around my knee a lot and still can have fun. 

My physiotherapist gave me some typical exercises what people normally do in the gym, but I am just simply not that weightlifting gym girl who is putting 60 kg on the “leg bending machine” and do that 3x15 times… On the other hand, nowadays it is a must for me, so from now and then I will get myself to do them.

Though I have found some nicer ways to keep the muscles busy, which worked for me… My favourite one is dancing, but not the jumping all around type for quick rhythms as there I would loose the control on my knee. For example by ballet, by tandu, jete, releve and so on, I use my whole leg and at the same time small and important muscles around my knees are getting stronger and stronger. It works in the same way with modern jazz, and contemporary dance.  By dancing, besides getting nice long muscles, I do gain body control that helps me to avoid injuries in the future. 

In the same way Pilates helps me to gain body control too. Well, a typical way how body reacts, when something is broken, it tries to avoid loading too much weight on that broken spot and starts compensating by using the other side of the body more… For that reason, my lower back started hurting. Besides, my lovely leg exercises, I have needed to find another type of moving to open my back muscles. Pilates and yoga are working for me very well :D

Pikavisiitillä Helsingissä

Tällä kertaa kuulumisista kirjoittaa Ida Jousmäki. 

Vaasa on ihana kotikaupunki, mutta ah kuinka virkistävää on välillä hypätä VR:n kyytiin (ei maksettu mainos) ja kiitää kohti muita maisemia! Vielä kun junassa saa istua rauhassa ilman rusinoita, muumeja, kuvakirjoja, hoitolaukkua ja itse mukulaa, olo on autuas. Ja ei kun netin helmet kuten "paskat kirpparilöydöt"- sivusto ja youtuben tanssiklipit auki ;)

Päätarkoitus junailuun oli viikonloppuna järjestettävä FSG dagar (finland svenska gymnastikförbund) yhteydessä järjestettävä kurssi. Suomen voimisteluliiton kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä, mutta muistaakseni tämä on FSG:n kanssa ensimmäinen kerta. Tosi kivaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja vielä tanssin merkeissä! 

Helsinkiin on aina kiva tulla tietenkin myös siksi, että nähtävää ja koettavaa riittää. Pääkaupunkiseudulla asuu ja vierailee myös paljon mun ystäviä, joista tällä pikavisiitillä ehdin treffata Tanelia, Hannaa, Katrinia ja Anskua. Vaikka arki saattaa on pyöriä enimmäkseen tanssin ympärillä, on ihana huomata, että tanssivien ystävien kanssa löytyy aina muitakin puheenaiheita ja kiinnostuksen kohteita. Kuten esimerkiksi hyvä ruoka :D

Perjantaina käytiin Konnichiwan sushibuffetissa - what a heaven! Sen jälkeen mentiin leffaaan ja saatiin Biorexissä tuntemattomalta mieheltä vapaaliput Ice and the Sea - elokuvaan. Koska leffa oli osana Rakkautta ja anarkiaa - filmifestaria, itse ohjaajakin oli paikalla (Oscar-voittaja!) ja näytön jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Elokuva oli dokumentti ranskalaisesta Antarktisten jäätiköiden tutkijasta, joka eli vuosikausia alkeellisissa ja vaarallisissa olosuhteissa etelänavalla. Hän (ja moni muu tutkija) on antanut koko elämänsä tälle tieteenalalle ja tutkimukselle, joka tuolloin 50-luvun alussa oli vielä aivan lastenkengissä. Noin 70 vuotisten tutkimusten pohjalta on kuitenkin muun muassa selvitetty jäätiköiden yli 200 000 vuoden ikää, jääkausia ja nykyisen ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia. Kieltämättä elokuvan jälkeen jäi päähän pyörimään samat kysymykset: Mitä me voidaan tehdä? Onko vielä aikaa? Toivottavasti seuraavassa ilmastonmuutoskonferenssissa Pariisissa he saisivat kaikki maat mukaan ja yhteisiä sopimuksia.

Okei, nyt lähti vähän eri suuntaan. Tanssiblogi it is :) Lauantaiaamuna sitten vähän jännitti. Vaikka olen vuosien mittaan pitänyt paljon kursseja ja ollut ihmisille esillä, aina täysin uuden ryhmän kohtaaminen jännittää. Mutta puolustaudun vastaavissa tilanteissa ystäväni Iitun elämänviisaudella: ilman jännittämistä ei pääse eteenpäin. Kun joutuu muiden eteen "uutena" ja lunastamaan oman ammatti-identiteetin "paikan" sekä samalla saa oppia ja palautetta muilta, pääsee uusille leveleille :) Tai ainakin voi elää siinä toivossa.

Kurssille oli ilmoittautunut lähes 20 tanssinohjaajaa Suomen ruotsinkielisistä kunnista ja kaupungeista. Mukana oli muun muassa ensimmäinen jazztanssiopeni Anna (elettiinkö vuotta 2001?). Tuota ennen taustalla oli voimistelua ja muutamia yksittäisiä tanssikursseja, mutta Annan kautta pääsin hengittävän ja vapaamman liikkeen maailmaan. Eikä sieltä ole paluuta ollut ;) Kiitos siis Anna Backlundille ja muille Vaasan alueen modernin tanssin uranuurtajille!

 

Olin yllättynyt miten vapautuneesti kurssilaiset heittäytyvät tehtävänantoihin, keskusteluihin ja kyselivät rohkeasti minulta ja toisiltaan. Harjoitteina analysoimme musiikkia ja sen rakennetta, varioimme koreografian pätkää Labanin liikenotaation keinoin ja lisäsimme kerroksia ilmaisun ja tarinallisuuden avulla. Kaksi ja puoli tuntia on tietenkin vain pintaraapaisua sitten itse koreografian suunnittelutyössä ja rakentamisessa, mutta palautteiden mukaan osallistuneet saivat uusia näkökulmia ja työkaluja uusia koreografioita varten. Mahtavaa! Toivottavasti pääsen ensi kesänä FSG:n voimistelutapahtumaan Kristiinankaupunkiin katsomaan heidän teoksia. Kuluneena kesänä pääsin seuraamaan World Gymnaestradan gaalanäytöstä ja täytyy sanoa että joskus tanssijat voisivat ottaa mallia voimistelijoiden tiukasta treenitavasta! Jos nimittäin haluaa unisonon (yhteisen liikesarjan) näyttävän vaikuttavalta, niin toistojen määrän kannattaa olla nelinumeroinen ;)

Käväisimme myös ystäväni Tanelin tsekkaamassa Kiasman uusimmat näyttelyt. Museot ja galleriat on aina toimineet mun kirkkoina. Paikkoina, jonne voin mennä rauhottumaan ja hiljentymään. Tiloja, joissa saa vain olla ja materia, kiire ja minuus unohtuu hetkeksi. Saa tilaa uusille ajatuksille ja perspektiiviä. Facetoface -näyttelyn teoksia olin nähnyt aiemminkin, mutta Jani Leinosen kerros oli ihan kiinnostava (okei myönnetään että meitä alkoi Tanelin kanssa tekemään mieli mäkkärin tuplajuustoa ;)  mutta varsinkin Tino Sehgalin performanssiteokset / "rakennetut tilanteet" oli tosi vau!

Päivä jatkui kultturikeskus Gloriassa FDO:n järjestämässä Battle SM - tapahtumassa. Mukana oli myös Kipinän junnutanssijat Isabella ja Ninja 2 vs 2 hip hop battlessa. Jee! Tässä pieni klippi, jossa Ninja tanssimassa: 

Ensi vuonna vaan rohkeasti mukaan muutkin freestyle-tanssijat Vaasasta. Ruff cut dj's soitti tooosi hyvää musaa ja tanssijat oli liekeissä! Mukavaa oli nähdä tanssikavereita ja kollegoja ja vaihtaa kuulumisia. Harmi etten ehtinyt nähdä illan battleja loppuun asti, kun piti kiirehtää maitojunalla takaisin kotiin. Yle Areenalla on muuten nähtävillä uusi Katutanssielämää - sarja, tsekatkaa ihmeessä!

Ähkyssä paitsi kaikesta hyvästä ruuasta, myös suurkaupungin energiasta ja inspiroivista ihmisistä. Tänään sunnuntaina vauhtimeininki jatkuu Kipinän mamien kanssa afrotunnilla ja akrobatialla. Näillä eväillä jaksaa taas ainakin syyslomaan asti ;) Borta bra men hemma bäst!

Nähdään tanssitunneilla!