Meri Seppänen kertoo Taiteiden Yön tanssiprokkiksen vaiheista.
Aloitimme yhteisen produktion suunnittelemisen Skype -puheluilla tammikuun 2015 alussa. Susanna ja minä olemme molemmat lähtöisin Vaasasta, jaamme pitkän yhteisen tanssitaustan sekä olemme valmistuneet ammattitanssijoiksi Tampereen konservatoriolta Susanna 2014 ja minä 2015. Molemmat tiesimme viettävämme kesän 2015 Vaasassa, mutta kummallakaan ei ollut vielä kesätöitä tiedossa. Päätimme heittää uistimen veteen ja kokeilla asiaa, jota tällä alalla ei saa pelätä; apurahan hakemista ja itse itsensä työllistämistä.
Tanssiteoksen idea syntyi, kun mietimme mikä yhdistää meitä ja millä saisimme yleisöä sankoin joukoin katsomoon. Päädyimme aiheeseen, jonka molemmat tuntevat; kotikaupunkiimme Vaasaan. Lähetimme apurahahakemukset tammikuun aikana ja jäimme odottamaan vastauksia. Haimme summaa, jolla laskimme kattavamme kulut sisältäen kahden tanssijan harjoitteluajan- ja esityspalkkiot, tilavuokran sekä tarpeiston kulut. Jätimme aiheen muhimaan koko kevään ajaksi, keskityimme opiskeluun ja sovimme aloittavamme produktion, kun tulos apurahoista on tullut. Olimme onnekkaita, kun saimme myönnetyn avustuksen Vaasan kirjasto- ja kulttuurilautakunnalta. Summa ei ollut riittävä kattamaan kaikkia suunnittelemiamme kuluja, mutta tämä ei meitä lannistanut, vaan päätimme toteuttaa projektin kaikesta huolimatta. Jostain täytyy aloittaa, ja positiivisinta tässä oli se, että potentiaaliimme kuitenkin uskottiin ja tukea on myönnettiin.
Harjoittelukausi alkoi kesäkuun puolessa välissä, kun kokoonnuimme kahvikupin ääreen pohtimaan tulevaa ensimmäistä yhteistä oman alan ammatillista toteutusta. Pohdimme asioita ja ideoita joita Vaasa toi mieleen. Kävimme läpi vaasalaisille ja Vaasassa olennaisia paikkoja, nähtävyyksiä ja esimerkiksi sanontoja. Idea käyttää rullailevaa rekvisiittaa/apuvälinettä tuli Susannan D.O.C.H:issa tekemästä soolosta, jossa hän käytti rullaluistimia koko esityksen ajan. Ajatus lähti rönsyilemään ja päädyimme lopulta ottamaan esitykseen rullaluistimet, potkulaudan ja kaksi skeittilautaa. Kirjasimme ylös vaasalaisia asioita, joita voisimme ilmentää tai demonstroida tanssikoreografiassa. Kuljimme koko kesän korvat höröllä kaupungilla ja utelimme tutuiltamme vaasalaisia sanontoja. Muun muassa "ketä (kuka), sidu (ser du? Näetkö?), hödu (hör du? Kuule, kuuletko?) ja yli-" bongattiin ja otettii käyttöön melko nopeasti.
Harjoittelimme yhteensä noin viisi viikkoa, 3-4 kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Ensimmäisen viikon jälkeen, kun esityksen suurpiirteinen runko oli kasassa, asetimme yhteisiä aikataulullisia tavoitteita, saadaksemme teoksen esityskuntoon tarpeeksi ajoissa ja että yksityiskohtien hiomiselle olisi hyvin aikaa. Emme asettaneet itsellemme liiankaan kovia paineita teoksesta, automaattisesti paineita kun syntyy kun on tuttu yleisö, tuttu aihe ja ensimmäinen teos. Esityksen rakenne muotoutui melko helposti ja itse haluan kiittää Susannaa mahtavasta yhteistyöstä. Veikkaan, että yhteinen tanssimenneisyytemme, samanlainen tyyli ja samanlaiset mielipiteemme tekivät tästä niin helppoa ja valehtelematta suurin konfliktimme taisi olla, että jatkammeko seuraavan sarjan hypyn jälkeen vasemmalla vai oikealla jalalla. Samankaltainen huumorintaju helpotti työskentelyämme suuresti, kun nauroimme toistemme ideoille ja olimme samaa mieltä asioista, jotka pidettiin esityksessä ja jotka poistettiin. Musiikit löytyivät sattumalta ja olimme niistä myös yhtä mieltä. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että haluamme tehdä osioita ilman musiikkia sekä käyttää ääntä. Puvustuksessa pääsimme halvalla, kun kaikki tarvittava löytyi Susannan äidin vaatekaapista, kiitos lainasta!
Kun valitsimme skeittilaudat rekvisiitaksi, emme osanneet rullailla niillä. Ajattelimme tekevämme skeittilautakoreografian, jossa käyttäisimme niitä, mutta emme välttämättä niin kuin skeittarit niitä käyttävät. Nyt en siis puhu rampeista tai mistään tempuista vaan ihan tasaisella maalla rullailemisesta, jossa ei menetä tasapainoaan ja pyllähdä. Joka aamu kuitenkin lämmitellessämme testasimme rullalalautoja ja jo muutaman viikon päästä huomasimme horjuvamme lautojen päällä huomattavasti vähemmän kuin alussa. Loppujen lopuksi opimme rullailemaan satunnaisesti melko vakaasti ja tunsimme taitojen riittävän ottaaksemme rullailut esitykseen.
Koska budjettimme ei riittänyt oman koko illan tanssiesitystapahtuman järjestämiseen, kysyimme Tanssikoulu Kipinältä yhteistyöehdotusta. Saimme harjoitella Kipinän tanssisaleissa ja pääsimme esiintymään Taiteiden Yön Kipinään 2015. Kiitos Kipinä yhteistyöstä! Esitimme myös otteita Roller Coast -esityksestä Vaasan kulttuuritoiminnan järjestämässä jokakesäisessä Vaasa Picnic -tapahtumassa viikkoa ennen varsinaista ensi-iltaa ja saimme mahdollisuuden kenraaliharjoitteluun yleisön edessä.
Nyt on ylihyvä fiilis! Olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseemme ja saimme esityksestä todella mukavaa palautetta. Otamme kaikenlaista palautetta vastaan henkilökohtaisesti tai esimerkiksi tähän alle. Susanna jatkaa tanssijan Korkeakouluopintoja Tukholmassa ja minä aloitan kokopäiväisenä tanssinopettajana Kipinällä. Mukavaa saapuvaa syksyä lukijoille!
