Eräänä kesäpäivänä Facebook-seinälleni pompahti ilmoitus,
jossa haettiin avustajia/tanssijoita Antti Tuiskun uudelle Keinutaan-musiikkivideolle. Keräsin rohkeutta ja päätin hakea yksin mukaan juttuun.
Muistelin sähköpostiviestiin aikaisempia tanssiesiintymisiä ja -kokemuksiani parin
kuvan kera. Viikon kuluttua tästä minut ja yli 30 muuta tanssijaa noin 400
hakijasta kutsuttiin mukaan musiikkivideon kuvauksiin. Voitte kuvitella
fiilikseni tämän viestin luettua!
De var en sommardag då jag samlade mitt mod och sökte med
till Antti Tuiskus musikvideon. En vecka efter fick jag e-post att jag och över
30 andra får komma och dansa på Keinutaan-låtens inspelningar. Det var helt
otroligt och spännande!
Kuvauspäivä kesti aamu kympistä ilta yhteentoista. Vaikka
päivä oli pitkä ja aika ajoin paljon odottelua, antoi se uusia kavereita ja
unohtumattoman tanssin- sekä nauruntäyteisen päivän. Kaikki mukana olleet
ihmiset olivat ammattitaitoisia ja mukavia, Antista stailaajiin asti. Meininki
oli rento ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Mielestäni musiikkivideosta näkee
juuri sen tunnelman mikä meillä kaikilla paikan päällä oli.
Vi filmade låten hela dagen från morgonen till kvällen.
Fast det var ganska mycket väntande var dagen jätte roligt och jag fick nya
kompisar som jag har träffat efter också. Alla som var på plats var jätte
proffsiga och trevliga inklusive Antti och stylisterna. Från musikvideon ser ni
just den stämningen vi hade där hela dagen.
Tämä tapahtuma avasi minulle myös toisen uskottoman 'once in
a lifetime' -jutun, nimittäin muutama viikko sitten tuli Antilta kutsu
tanssimaan Elämä lapselle -konserttiin. Olin aina katellut näitä konsertteja
TV:stä silmät lumoissa, että pääsispä joskus itsekin tuonne. Nyt se unelma
olisi käymässä toteen. Järjestelin parit asiat Vaasassa ja lähdin Helsinkiin
kohti uutta seikkailua. Treenasimme yhtenä päivänä koreografian läpi ja
tsekkasimme paikat. Oikeastaan vasta silloin alkoi jännittämään ja miettimään
mihin on ryhtynyt. Mutta innostus ja hyvä fiilis tanssijoiden sekä Antin kesken
vei voiton enkä malttanut odottaa, että pääsisi jo lavalle tanssimaan!
Att jag var på Keinutaan-musikvideon fick jag också vara
med i en annan helt otroligt evenemang, verkligen i Elämä lapselle-konserten.
Jag har liksom alltid tittat på de här konserterna på TV och velat vara också
med! Nu drömmen uppfylldes och det var verkligen just sådant som jag hade tänkt
mig. Vi övade en dag koreografin och platser och sen var vi färdiga att hit the
stage!
Keskiviikko 16.9. saapui ja vietimme oikeastaan koko päivän
Hartwall Arenalla. Aamulla meillä oli omat lavatreenit ja iltapäivällä vielä
kenraali kaikkien esiintyjien kanssa. Meillä oli hyvät oltavat, ruokaa ja
juomaa riitti sekä kuvan hyperkaksikko piti tunnelmaa yllä. :D He esimerksi
opettivat meille The Pussycat Dollsin When I grow up-musiikkivideon tanssin,
johon me kaikki sitten Antti mukaan lukien lämmittelimme ennen vetoa.
Vi spenderade hela onsdagen 16.9. vid Hartwall Arenan. Vi
hade egna träningar på morgonen och sen senare repetition med alla artisterna.
Alla tog väl hand om oss, vi hade gott mat och dryck. Vi även hade en olik
danskoreografi vart vi alla värmde upp.
Meidän veto oli vasta illalla yhdeksän jälkeen ja voitte
arvata kuinka jännitys vain kasvoi iltaa kohden. Saimme kuitenkin kivasti
nauttia muiden esityksistä ja konsertin tunnelmasta backstagella. Ennen omaa
vetoamme kokoonnuimme green roomiin lämmittelemään ja keräämään hyvän fiiliksen
kaikille. Yhteinen tsemppirinki ja lavan taakse jännittämään. Ensin Antti
lauloi hitaamman biisin Hiton pelkuri, joka feidautui ja vaihtui
Keinutaan-biisiksi, jolloin me hypähdettiin lavalle. Se fiilis oli mitä mahtavin.
Koko yleisö lauloi jokaisen sanan ja tanssi mukana. Se valomeri ja ne kirkkaat
iloiseet katseet, joita kalastelin tanssin lomassa. Lavalla oleminen sekä
tanssiminen tuntu ihan epätodelliselta, mutta silti olo oli niin energinen ja
sielä olis viihtyny vaikka kuinka pitkään. Koko veto meni jokaselta hyvin,
kaikki oli ihan fiiliksissä ja Antti kovasti kiitteli hyvästä menosta sekä
siitä, että just me päästiin mukaan joraamaan.
Vi uppträdde först efter nio på kvällen och spännandet
bara ökade. Innan vi gick till scenen hade vi en ”tsemppi-ring” som gav alla en
bra och rolig stämning. Först Antti sjöng Hiton pelkuri-låten som byttes till
Keinutaan och vi hoppade till scenen. Fiilisen var otroligt! Alla sjöng och
dansade med. Fast det var jätte spännande och jag var nervös skulle jag ha
trivs där hela kvällen eftersom det var så roligt och jag kände mig så
energiskt.
Tämä konsertti kyllä jää mieleen sellasena, jota haluan
muistella aina jos vähän tanssi takkuaa tai ei fiilistä löydy. Kyseisen
fiiliksen haluan kokea vielä jonakin päivänä uudestaan ja juuri se fiilis saa
mut jatkamaan elämää tanssin pyörteissä entistä innokkaammin. Mulla on vaan
sellainen tunne, että mä kuulun tanssilattialle sekä -lavalle. Ne on vähän
niinkuin mun toiset kodit. Ja on aina ollut. Ja vaan rohkeus pitää mut tällä
tiellä, sillä uskon, että jos jotain päättää ja sen oikeesti haluaa saavuttaa
niin kyllä se tapahtuu. Neuvon pitämään unelmista kiinni, ihan niistä
pienimmistäkin! ;)
Det här hela evenemanget gav mig så mycket som jag skall
minnas hela mitt liv. När jag inte är motiverad eller dansen släpar efter, då
minns jag den här känslan när jag var så energetiskt och stark. Det bara känns
så att jag hör till scenen. På någon dag vill jag ännu känna den här känslan
och om jag har tillräckligt mycket mod och bestämdhet kan jag också uppnå det.
Bara håll fast av dina drömmer, också av de minsta! ;)
Sofia Siponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti