Pikavisiitillä Helsingissä

Tällä kertaa kuulumisista kirjoittaa Ida Jousmäki. 

Vaasa on ihana kotikaupunki, mutta ah kuinka virkistävää on välillä hypätä VR:n kyytiin (ei maksettu mainos) ja kiitää kohti muita maisemia! Vielä kun junassa saa istua rauhassa ilman rusinoita, muumeja, kuvakirjoja, hoitolaukkua ja itse mukulaa, olo on autuas. Ja ei kun netin helmet kuten "paskat kirpparilöydöt"- sivusto ja youtuben tanssiklipit auki ;)

Päätarkoitus junailuun oli viikonloppuna järjestettävä FSG dagar (finland svenska gymnastikförbund) yhteydessä järjestettävä kurssi. Suomen voimisteluliiton kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä, mutta muistaakseni tämä on FSG:n kanssa ensimmäinen kerta. Tosi kivaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja vielä tanssin merkeissä! 

Helsinkiin on aina kiva tulla tietenkin myös siksi, että nähtävää ja koettavaa riittää. Pääkaupunkiseudulla asuu ja vierailee myös paljon mun ystäviä, joista tällä pikavisiitillä ehdin treffata Tanelia, Hannaa, Katrinia ja Anskua. Vaikka arki saattaa on pyöriä enimmäkseen tanssin ympärillä, on ihana huomata, että tanssivien ystävien kanssa löytyy aina muitakin puheenaiheita ja kiinnostuksen kohteita. Kuten esimerkiksi hyvä ruoka :D

Perjantaina käytiin Konnichiwan sushibuffetissa - what a heaven! Sen jälkeen mentiin leffaaan ja saatiin Biorexissä tuntemattomalta mieheltä vapaaliput Ice and the Sea - elokuvaan. Koska leffa oli osana Rakkautta ja anarkiaa - filmifestaria, itse ohjaajakin oli paikalla (Oscar-voittaja!) ja näytön jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Elokuva oli dokumentti ranskalaisesta Antarktisten jäätiköiden tutkijasta, joka eli vuosikausia alkeellisissa ja vaarallisissa olosuhteissa etelänavalla. Hän (ja moni muu tutkija) on antanut koko elämänsä tälle tieteenalalle ja tutkimukselle, joka tuolloin 50-luvun alussa oli vielä aivan lastenkengissä. Noin 70 vuotisten tutkimusten pohjalta on kuitenkin muun muassa selvitetty jäätiköiden yli 200 000 vuoden ikää, jääkausia ja nykyisen ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia. Kieltämättä elokuvan jälkeen jäi päähän pyörimään samat kysymykset: Mitä me voidaan tehdä? Onko vielä aikaa? Toivottavasti seuraavassa ilmastonmuutoskonferenssissa Pariisissa he saisivat kaikki maat mukaan ja yhteisiä sopimuksia.

Okei, nyt lähti vähän eri suuntaan. Tanssiblogi it is :) Lauantaiaamuna sitten vähän jännitti. Vaikka olen vuosien mittaan pitänyt paljon kursseja ja ollut ihmisille esillä, aina täysin uuden ryhmän kohtaaminen jännittää. Mutta puolustaudun vastaavissa tilanteissa ystäväni Iitun elämänviisaudella: ilman jännittämistä ei pääse eteenpäin. Kun joutuu muiden eteen "uutena" ja lunastamaan oman ammatti-identiteetin "paikan" sekä samalla saa oppia ja palautetta muilta, pääsee uusille leveleille :) Tai ainakin voi elää siinä toivossa.

Kurssille oli ilmoittautunut lähes 20 tanssinohjaajaa Suomen ruotsinkielisistä kunnista ja kaupungeista. Mukana oli muun muassa ensimmäinen jazztanssiopeni Anna (elettiinkö vuotta 2001?). Tuota ennen taustalla oli voimistelua ja muutamia yksittäisiä tanssikursseja, mutta Annan kautta pääsin hengittävän ja vapaamman liikkeen maailmaan. Eikä sieltä ole paluuta ollut ;) Kiitos siis Anna Backlundille ja muille Vaasan alueen modernin tanssin uranuurtajille!

 

Olin yllättynyt miten vapautuneesti kurssilaiset heittäytyvät tehtävänantoihin, keskusteluihin ja kyselivät rohkeasti minulta ja toisiltaan. Harjoitteina analysoimme musiikkia ja sen rakennetta, varioimme koreografian pätkää Labanin liikenotaation keinoin ja lisäsimme kerroksia ilmaisun ja tarinallisuuden avulla. Kaksi ja puoli tuntia on tietenkin vain pintaraapaisua sitten itse koreografian suunnittelutyössä ja rakentamisessa, mutta palautteiden mukaan osallistuneet saivat uusia näkökulmia ja työkaluja uusia koreografioita varten. Mahtavaa! Toivottavasti pääsen ensi kesänä FSG:n voimistelutapahtumaan Kristiinankaupunkiin katsomaan heidän teoksia. Kuluneena kesänä pääsin seuraamaan World Gymnaestradan gaalanäytöstä ja täytyy sanoa että joskus tanssijat voisivat ottaa mallia voimistelijoiden tiukasta treenitavasta! Jos nimittäin haluaa unisonon (yhteisen liikesarjan) näyttävän vaikuttavalta, niin toistojen määrän kannattaa olla nelinumeroinen ;)

Käväisimme myös ystäväni Tanelin tsekkaamassa Kiasman uusimmat näyttelyt. Museot ja galleriat on aina toimineet mun kirkkoina. Paikkoina, jonne voin mennä rauhottumaan ja hiljentymään. Tiloja, joissa saa vain olla ja materia, kiire ja minuus unohtuu hetkeksi. Saa tilaa uusille ajatuksille ja perspektiiviä. Facetoface -näyttelyn teoksia olin nähnyt aiemminkin, mutta Jani Leinosen kerros oli ihan kiinnostava (okei myönnetään että meitä alkoi Tanelin kanssa tekemään mieli mäkkärin tuplajuustoa ;)  mutta varsinkin Tino Sehgalin performanssiteokset / "rakennetut tilanteet" oli tosi vau!

Päivä jatkui kultturikeskus Gloriassa FDO:n järjestämässä Battle SM - tapahtumassa. Mukana oli myös Kipinän junnutanssijat Isabella ja Ninja 2 vs 2 hip hop battlessa. Jee! Tässä pieni klippi, jossa Ninja tanssimassa: 

Ensi vuonna vaan rohkeasti mukaan muutkin freestyle-tanssijat Vaasasta. Ruff cut dj's soitti tooosi hyvää musaa ja tanssijat oli liekeissä! Mukavaa oli nähdä tanssikavereita ja kollegoja ja vaihtaa kuulumisia. Harmi etten ehtinyt nähdä illan battleja loppuun asti, kun piti kiirehtää maitojunalla takaisin kotiin. Yle Areenalla on muuten nähtävillä uusi Katutanssielämää - sarja, tsekatkaa ihmeessä!

Ähkyssä paitsi kaikesta hyvästä ruuasta, myös suurkaupungin energiasta ja inspiroivista ihmisistä. Tänään sunnuntaina vauhtimeininki jatkuu Kipinän mamien kanssa afrotunnilla ja akrobatialla. Näillä eväillä jaksaa taas ainakin syyslomaan asti ;) Borta bra men hemma bäst!

Nähdään tanssitunneilla!