Ihana kesä takana
♥ Inspiraatiota, luovuutta, vapautta.
Vaikkakin
joogan harjoittamiseen ei tarvitse juurikaan mitään muuta kuin
läsnäoloa, niin pyrin vuosittain osallistumaan joogaretriitteihin ja
muihin vastaaviin tapahtumiin, jotka kestävät useita päiviä.
Tässä vähän tämän kesän joogailuista ja matkoista.
Heinäkuussa
ensimmäinen “matkani” oli Natural High Healing Festivaaleille luonnon
keskelle lähelle Uusikaupunkia. Luvassa oli tietysti joogaa, mutta myös
paljon muita luovia workshoppeja.
Matka alkoi
torstai aamulla junalla kohti Parkanoa, josta pääsin kimppakyytiin kohti
määränpäätä. Ensimmäinen workshoppi klo 15:00 “dance and acrobatics”
oli ranskalaisen Andrea Catozzin ohjaama, johon
oli päästävä. Festariohjelma sylissä ja ympyröityjä workshoppeja ja
esityksiä aamu kuudesta yöhön ja tietysti myös päällekkäisyyksiä, joista
tiennyt kuinka tulen valitsemaan minne osallistua. Fiiliksen mukaan!
Luotin siihen että kyllä sitä sitten tietää mihin
minäkin kellon aikana löytyy kiinnostusta ja tarvetta. Tuo “tarve" on
kiinnostanut erityisesti useamman vuoden. Usein hakeudutaan sellaiseen,
jossa olemme jo ennaltaan hyviä ja epämukavuusalueille ei välttämättä
liikahdeta, vaikkakin se saattaisi olla niinkin
paljon kasvattavampaa ja antoisampaa. Tokikin kiinnostusta täytyisi
olla.
Takaisin festareille.. olemme siis lähestymässä kohteeseen ja kello on puoli
kolme. Auto parkkeerattu ja rinkka selkään. Lippu vaihtuu rannekkeeksi.
Vielä ehtisi pystyttää teltan ennen kello kolmen
työpajaa, mutta pään päällä oleva tummahko pilvi päättikin kastella
reippaasti. Ei kait siinä, kun sille ei mitään voi. Rinkka mukaan ja
työpajaan vaan.
Junassa ja
autossa istumisen kankeudet hälvenivät mukavasti Andrean wokshopissa,
jossa kulminoitui niin tasapaino, liike kuin dynaamisuus - sopiva
aloitus ja parin tunnin harjoitusten jälkeen aurinkokin
jo paistoi. Nyt oli sopiva aika pystyttää teltta!
Seuraavana
aamuna heräsin kun alkoi tulla jo liiankin lämmin makuupussissa. Kello
oli vasta puoli kuusi ja auringon valo häikäisi kauniisti metsän
latvustojen takaa. Turha tässä enää on nukkumaan mennä
kun aamu kuudelta sopivasti olisi meditaatiokin. Istumme yhdessä ilman
sanoja, mutta yhteys ihmisiin, ympäristöön, luontoon on
käsinekosketeltava. Ihana aloitus päivälle. Päivään kuului myös äänen
käytön / laulamisen perusteita, joogaa, tanssia, shamaanimatka
(vai olikohan se lauantaina)..
Neljän päivän
festarit ja kokemusta kerrakseen. Ihania kokemuksia niin joogasta,
tanssista, esityksistä, ihmisistä, avoimuudesta, ilosta, ystävyydestä,
yhteisöllisyydestä. Festari
kokemuksen päätän Usalaisen Steven Waltersin jooga ideologisiin
sanoihin; Steven ohjasi sunnuntain päätteeksi Workshopin: Conscious
Contact dance – “Antautuminen on vaikeaa ellemme tiedä sen
olevan täydellistä, mutta emme tiedä sen olevan täydellistä ellemme
antaudu.”
Heinäkuun
lopussa joogamatka Hämeenkyröön Frantsilan luomuyrttitilalle. Viisi
päivää ihanassa ympäristössä, astanga jooga retriitillä Petri Räisäsen
opetuksessa. Aamut alkoivat joogasalissa asento harjoituksella
ja iltapäivät kuluivat niin mantra laulannassa Merin Tiitolan
opettamana ja Petrin tekniikka, hengitysharjoitus ja meditaatio
istunnoissa. Retriitti oli erilaisempi kun yleensä joilla olen; tällä
kertaa noin kymmenisen ystävää Vaasasta samalla retriitillä
- Naurua ja iloa riitti ♥
Elokuussa
vielä yksi matka, joka oli Hangon saaristoon ihanalle luonnonkauniille
saarelle nimeltä Kadermo. Kadermon saarella on astangajooga
retriittikeskus, joka jo toiminut parikymmentä vuotta. Täällä
olen viettänyt suurimman osan ajasta joogan parissa, jos ajatellaan
Suomea. Ensimmäisestä retriitistä saareen tulikin kesällä kuluneeksi
kymmenen vuotta. Viikon retriitillä pääopettaja Stefan Engströmin
lisäksi oli opettamassa Kanadalainen “The Body Moveable”
kirjan kirjoittanut ja Aleksanterin tekniikkaan perehtynyt David
Gorman; retriitin teemana “Anatomy of Wholeness”.
Viikon aikana
huomio kehoon; vapaaseen vaivattomaan, mutta myös tuen ja kannatuksen
tuntuiseen liikkeeseen yksinkertaisesta lähtökohdasta: Sallia ja olla
kuin taas yrittää tai tehdä jotain, myös energian
ja painovoiman tuet sekä oman keskuksen ja vapaan kannatuksen tuet
jokaisessa liikkeessä ja asenossa. Kun lähtökohtana on liikkeen vapaus
ja helppous, niin voimme myös mielessämme kokea tätä. Joogan
lähtökohdista yrittäminen nähdään vievän meitä pois itsestämme,
tästä hetkestä, kokemuksesta. Kun voimme vain olla, ilman että
mielemmekään miettisi mitään voimme kokea joogaa - yhteyttä sisimpäämme,
kaikkeen. Tokikin joogassa on monia erilaisia työkaluja niin sanotusti
apuvälineinä joogan tuntemiseen; keholliset harjoitukset
keskittyen niin hengitykseen ja katseenkohdistus pisteisiin,
hengitysharjoitukset, filosofia.. Tokikin kaikille joogaa harjoittavilla
on omat lähtökohtansa miksi joogaa harjoittaa ja harjoitus toimiikin
monella eri alueella; niin fyysisellä, mielellisellä,
emotionaalisella kuin sielullisella.
Retriitin
aikana tuotiin esiin myös ajatuksia kehon ja tunteiden viesteistä,
kivuista, jännityksistä, stressistä, joka itselleni erityisen
kiinnostavaa kun itse joogan opetuksen lisäksi toimin Trager
kehoterapeuttina ja teen muitakin erilaisia kehohoitoja. Tutkimuksissa
onkin huomattu, että jopa yli 90% vaivoistamme on jonkinlaisen stressin
aikaansaamia; siksi riittävä lepo / liikkuminen ja hyvä ravinto ovatkin
niin tärkeitä meille; puhumattakaan omista
sisäisistä tarpeista, kuten sosiaalinen elämä, ystävyys suhteet,
rakkaus, itsensä toteuttaminen.
Kadermon
saaren retriitti oli ihana päätös kesään. Vaikkakin harjoituksiin itse
salissa meni lähemmäs seitsemän tuntia päivässä, niin päivissä ehti
nauttia luonnostakin. Kaikki ruokailut sai istua ulkona
auringon lämmössä, Dinon (koirani) kanssa käveleskeltiin saaren polkuja
ja nähtiin muutamana päivänä peurojakin. Retriitillä oli tällä kertaa
enemmän ulkomailta tulleita kuin suomalaisia; muutama Englannista, yksi
Skotlannista, Irlannista, Puolasta, Italiasta
ja USA:sta - osa harjoittanut joogaa muutamia vuosia ja osa taas
pidempään. Se mikä joogassa onkin kaunista on se että, sillä ei ole
mitään väliä teetkö joogaharjoitusta ensimmäistä kertaa, kymmenennettä
vai jo tuhannetta, niin sillä ei ole mitään merkitystä,
vaan ainoastaan sillä kuinka läsnä ja avoimena olet kullakin kerralla.
Myöskään “huonoon” harjoitukseen ei ole mahdollisuutta kuin ainoastaan
sillä että tehdään jotain väkisin tai kun harjoitus tuo esimerkiksi
kipua; tokikin siitäkin voidaan jotain ehkä oppia;
ensi kerralla ehkä olemmekin jo suvaitsevampia ja lempeämpiä itseämme
kohtaan.. näin jooga voikin olla elämämme mittainen polku itseen,
ihmisyyteen
♥
Kristiina Peltoniemi
Krisse on Kipinän joogaopettaja. Astangaajoogan alkeisiin voi hypätä mukaan kesken kaudenkin (sunnuntaisin klo 17-18, jatkotaso 18-19.30). Tervetuloa mukaan! Krissen omaa blogia voit lukea täällä Hänen hoidoista (Trager, Reiki ym.) pääset nauttimaan Wasa Wellnessillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti