Kipinän entinen EK-oppilas ja ilopilleri Anna-Mai Levonen, 18, on aloittanut tänä syksynsä opintonsa Tampereen konservatorion tanssijan koulutuksessa. Onnittelut Anna-Maille koulupaikasta! Nyt hän kirjoittelee fiiliksiä koulun aloituksesta Kipinän blogin lukijoille :)
Elämän suuria muutoksia
Kello läheni neljää, tanssileirin muut tanssijat alkoivat lähteä kotiinsa, mutta jäimme vielä suunnittelemaan koreoita. Olin hakemassa puhelintani jotta pystyisin laittamaan musiikkia. Huomasin että olin saanut tuntemattomasta numerosta puhelun. Hetken mietin, että soitanko takaisin vai annanko vain olla. Hetken mietinnän jälkeen soitin. Puhelun alku pätki mutta sain kuitenki selvää kuka siellä puhelimen toisessa päässä oli. Kului hetki jolloin vain seisoin paikallani, onnen kyyneleitä tuli muutamia. Kun sain sanotuksi läsnäoleville kuka puhelimessa oli ja mitä sieltä sanottiin, alkoivat he hyppiä ja tulivat onnittelemaan. Silloin vasta tajusin että oikeasti pääsen toteuttamaan unelmiani.
Nyt koulua on kulunut jo muutaman viikon ja alkaa vasta sisäistämään sen, että sadan ihmisen joukosta me 11 huipputyyppiä ollaan selvitetty tiemme kohti unelmia. Koulu on henkisesti ja fyysisesti todella raskas - pitkiä päiviä, loukkaantumisia, sairastumisia ja vastoinkäymisiä tulee matkan varrella. Niistä selviää kun saa tukea ja on luokkakaverit ympärillä.
Aluksi täyspäivänen treenaminen pelotti, että kuinka oikein jaksaa: 8.50-16.00 päivät, jonka jälkeen iltalukioon ja sieltä kauhealla vauhdilla reeneihin. Mutta riittävällä unella, levolla ja ruualla jaksaa. Koulupäivät alkavat yleensä 8.50 mutta pitää olla viimeistään puoli tuntia aikaisemmin koulussa tekemässä omatoimista lämmittelyä. Eli käytännössä koulu alkaa 8.15. Jotkut saattavat luulla, että tanssimme koko päivän, mutta se on vähän harhaanjohtavaa. sillä meillä on myös teoriatunteja. On TV1 (tanssinvalmennusta), tanssin historiaa, tuotanto- ja kulttuuriasioita käydään hyvin aktiivisesti läpi. Kaikki tunnit meillä kestävät 90min ja ruokailu 50min. Välillä se 90min tuntuu pitkältä ja että kello ei liikkuisi ollenkaan, toisinaan se menee liian nopeasti. Tanssitunnit olivat aluksi todella erilaisia mitä olin itse tottunut tekemään. Välillä on hyvä mennä oman mukavuuskuplan ulkopuolelle ja kokeilla rajojaan. Tällä hetkellä meidän tunnit koostuvat lähinnä syvien vatsalihasten tunnusteluun ja kehonhallinta-asioihin. Improvisaatio- ja nykytanssitunneilla teemme kontakti-improvisaatiota, joka aluksi oli todella haastavaa.
Sitten meillä on sykejazzia - se on itselleni todella uusi juttu, mutta mielenkiintoista, opettavaista ja tietysti hauskaa. Sykejazz tarkoitus on oppia tarkkailemaan omaa sykettä ja oppimaan milloin syke on liian korkealla. Meillä on 2x viikossa sykejazz ja 1xviikossa pitäisi omatoimisesti tehdä peruskestävyysharjoitus. Viime viikolla meillä oli viisi portainen kuntotesti. Liikesarja oli helppo ja yksinkertainen. Jokaisen portaan jälkeen meidän piti huutaa sen hetkinen syke kirjurille mikä oli sarjan loputtua. Jokaisella portaalla tuli aina jotakin pientä liikesarjaan, loppuakohden tempo nopeni ja liikket tuntuivat yhä raskaammilta ja raskaammilta. Kaikki liikkeet piti uupumuksesta, raskaudesta ja nopeudesta huolimatta tehdä loppuun asti. Se mitä olen oppinut on se että tanssitunneilla kannattaa aina pysyä pienessä liikkeessä, että ei pysähdy ihan seinään. Tanssitunnin jälkeen ei kannata heti rojahtaa maahan makaamaan vaan vähentää pikkuhiljaa liikettä. Harjoitusten jälkeen 30min sisällä olisi hyvä syödä mm. välipalapatukka, jotta lihakset palautuvat helposti ja nopeasti.
Vaikka jonain aamuna ei jaksaisikaan nousta, on se normaalia. Kolmen vuoden aikana tulee väkisin hetkiä, jolloin ei vain yksinkertaisesti jaksa, se on normaalia. Lihakset tarvitsevat paljon lepoa ja niitä pitää myös huoltaa. Olen avoin kaikelle uudelle mitä tämä koulutus minulle voi antaa! Terveisiä kaikille Kipinällä, tanssikaa nauttien ja olkaa avoimia uusille ulottuvuuksille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti