22.1 Kipinä Breakers

Hej! Nu är jag här igen, denna gång för att prata om Kipinä Breakers!

Vi är en breakdance  crew som består av sex stycken pojkar (+tränare) som tränar circa 4 gånger i veckan, största delen av träningen är breakdance men med lite koreografi träning inblandad. Vi tränar oftast inne i Kipinä men om det är tillräckligt varmt och fint ute så tar vi en dansmatta och dansar utomhus. Vi har dansat circa 3 år tillsammans. Vår tränare heter Jonas Laurila, han hjälper oss utveckla vår teknik samt dansstil. Vi har tävlat i Joensuu, Helsingfors samt Vasa. Vår plan förtillfället är att ta oss till en tävling i holland som heter IBE, Europeiska mästerskapen i breakdance (Outbreak Europe) eller till ett träningsläger som heter CTF (Catch The Flava). 

Frej Forsén

ps. Ifall ni vill lära er att breakdance så finns det nybörjar lektioner på tisdagar, välkomna :D

Mitt äventyr på havet

Kipinän opettaja Elin kertoo tanssintäyteisestä joululomastaan :)

Den 18:e december, innan skolans julfest ens var slut, hoppade jag ur tomtekläderna och in i bilen som skulle ta mig till tåget, som i sin tur skulle ta mig ända fram till Åbo hamn. Där skulle jag kliva ombord på Viking Grace, och inte kliva av förrän tre veckor senare. Det blev tre mycket intressanta veckor.

Jag hade alltså fått anställning på Viking Line av 101 Perform Team som "dance instructor". De hade anställt mig för sitt nya koncept, som endast hade använts tidigare en kort period i oktober. Nu var det dags för rond 2. Konceptet gick ut på att lära barnen en koreografi, som sedan skulle visas för föräldrarna och de andra vuxna på båten. Till konceptet hörde också att barnen fick välja och plocka ihop en egen "outfit" från våra många dräkter och huvudbonader, och så fick de en ansiktsmålning! Konceptet flöt bra ihop med Viking Lines egna barnprogram, och vi danslärare jobbade tätt inpå "lekisarna" och de andra från "entertainment crew".

Vi var två danslärare per båt, men min partner byttes ut efter fem dagar då min "riktiga kollega", Cissila, kom! Tre veckor gick ändå rätt snabbt. Det hade antagligen mycket att göra med att det blev en del variation i arbetet: arbetskollegan byttes ut, julen innebar en lite annorlunda kryssning, det blev nyår, vi körde olika koreografier (vi hade två jul-koreografier före jul och två andra efter jul) och så var det ju nya barn varje dag. Jag hann aldrig riktigt tröttna på någonting! Arbetsteamet var dessutom fantastiskt! Med ett sådant gäng runt sig kunde man klara av lite vad som helst, känns det som.

Mina dagar under de tre veckorna på havet fylldes av skratt, nya(men ack så goda) vänners sällskap, musik av både live band och DJ, gym så gott som varje dag, karaoke, god mat, väldigt många barn, lek, bus och massor, MASSOR av dans!

Nu ser jag framemot våren på Kipinä, att själv få gå på lektioner, men också att få lära ut. Jag fick en hel del inspiration på båten! Mina dansskor nötte jag ut under julen och för tillfället är jag sjuk, men bortsett från det är jag grymt redo och taggad för vad som komma skall denna vår! Om ni vill veta mera om mitt äventyr är det bara att fråga mig då ni ser mig i Kipinäs korridorer.

Tack för mig!

Elin

Ps. Jag undervisar på Kipinä på lördagar kl 13.30: street styles till 7-12 åringar, välkommen med!

Foto: Maria Åsvik

Yanis Marshallin tanssitunneilla

Kipinän opena jo muutaman vuoden ajan toiminut supermimmi Karina Mamadalieva kertoo tyttöjen viikonloppureissusta Tampereelle.

Jokaisella ihmisellä on olemassa asioita, jotka haluaisi kokea elämänsä aikana. Sama kaava toimii myös tanssijan elämässä. Jokaisella tanssijalla on varmasti yksi tai useampi koreografi, jonka tunnille on pakko päästä jossain vaiheessa elämää. Meille yksi tällaisista koreografeista on Yanis Marshall Ranskasta. 

Yanis Marshall tuli Tampereelle pitämään workshop-tunteja tammikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Me osallistuimme lauantaipäivän workshoppeihin, johon kuului street jazz ja heels -tunnit. Olimme jännittäneet koko viikon tunneille menemistä, sillä emme tienneet mikä meitä odottaa, koska jokaisella opettajalla on oma tyyli, johon täytyy tottua aluksi. 

Yanisin tyyliin kuului tarkka tekniikka, suorapuheisuus, draama ja tietenkin asenne. Opetustapa oli sellainen, että jouduimme aluksi tottua siihen, sillä opettelimme koko koreografian läpi ilman minkäänlaista tietoa, mihin biisiin tulisimme tanssimaan. Tällainen opettelutapa saattaa vaikuttaa biisin ja koreografian yhdistämiseen ja näin ollen oikean rytmin löytämiseen. Ensimmäisellä tunnilla (street jazz) kappale oli onneksi meille kaikille tuttu ja sarjan omaksuminen kävi melko helposti. Sen sijaan Heels -tunnilla biisi ei ollut meille entuudestaan tuttu ja näin ollen sarjan opetteluun meni enemmän aikaa. Pärjäsimme kuitenkin molemmilla tunneilla hyvin mukana ja pääsimme nauttimaan tanssimisesta täysillä. 

Hikisenä, mutta iloisina streetjazz-tunnin jälkeen (vas. Karina, Sofia ja Pauliina)

Loppujen lopuksi workshop-päivä tarjosi meille paljon uusia näkökulmia tyylillisesti sekä myös avasi uusia puolia itsestämme tanssijoina. Saimme paljon inspiraatiota omille opetustunneillemme, sekä myös erilaisia vinkkejä, joihin olisi hyvä keskittyä enemmän myös jatkossa. Lisäksi päivä oli täynnä jännitystä, hikeä, naurua sekä pieniä haavoja. Jokainen meistä voi kuitenkin sanoa, että annoimme kaiken mitä meistä irtosi ja jokainen hikipisara oli ansaittu, sillä emme olleet ikinä tanssineet niin täysillä kuin Yanisin tunneilla. 

 

Tuntien jälkeen yhteiskuvassa Yanis Marshallin kanssa

Terveisin Karina, Pauliina ja Sofia


 Ps. Kipinällä streetjazzia vastaava tanssitunti on keskiviikon female vibe sekä myös torstain street stylesissa tehdään vaihtelevia "poppispätkiä" ;) Tervetuloa testaamaan!

Kipinä TET-harjoittelijoiden silmin

Hyvää alkanutta vuotta kaikille :)

Viime viikolla meillä oli Kipinällä kaksi TET-harjoittelijaa, Heta ja Enni.

Pyysin heitä ottamaan kuvia inspiroivista asioista tai paikoista tanssikoululla ja tässä kuvasatoa. Kiitos tytöt! :)

 

Jos saavut Kipinälle keskustan suunnasta, käänny Novian ja Sotilaskodin välistä tälle kujalle :)

(näkymä kasarminkentän suunnalta)

 Tanssikoulun sisäänkäynti. Kun ulkona näyttää harmaalta, on kiva tulla Kipinälle piristymään :)

 

Ja portaat ylös!  

Kipinän aula.

 Kuvia Kipinän remonttivaiheista (2009).

 Kipinällä on pukutilat tytöille ja pojille. Lukollisiin kaappeihin on hyvä jättää arvotavarat. 

 Tanssikoulu on menestynyt hyvin kisoissa.

 Kakkossali.

 Patjoja ja vanteita säilytetään "järjestyksessä" vaa'an takana. (Huom. Alkuperäinen vaaka, jota käytetty kun Kipinän tilat olivat vielä armeijaväen keittiönä.)

 Myös Kipinällä on sääntöjä.

 Tanssiope Ida suunnittelemassa tunteja 3. salissa.

Kipinän ykkössali ja ilmoitustaulun uutisia.

Ulko-ovi. Tervetuloa uudelleen :)

Vielä ehdit ilmoittautua tanssikoulun kevätkaudelle!

Tsekkaa lukkaria ja ilmoittaudu mukaan täällä.

Kipinä Breakers!

BREAK SM 2015

Här skall jag berätta om Kipinä Breakers tävlingsresa till Break SM i Helsingfors. Vi var åtta pojkar som åkte; Kaj, Mikko, Nicke, Lucas, Oscar, Jere, Kalle och jag samt vår tränare Jonas. 
 

Hela resan började lördagen den 12.12.2015 på morgonen. Vi alla möttes vid tågstationen före tåget skulle avgå. Vi alla var lite trötta eftersom det var morgon och använde tiden på tåget till att sova. Tack vare att vi sov så gick tågresan snabbt!

Det första vi gjorde då vi anlände till Helsingfors var att äta, jag tror ingen skulle ha orkat en minut till om vi ej skulle ha ätit genast. Efter maten checkade vi in på vårt hotell och bestämde vem som skall sova med vem. Vi planerat att gå på en “workshop“ som skulle ledas av Bboy Moy. Olyckligtvis var workshoppen inställd i sista stund eftersom Moy hade stannat hemma i USA p.g.a. familjeskäl. Vi använde tiden som vi skulle ha varit på workshoppen genom att dansa och filma på gatorna. Vi gjorde “cyphers“ på gatorna och lockade till oss mycket publik.

Efter några timmar av dans och filmtagning så bestämde vi oss för att äta igen. Vissa for på sushi och vissa for och åt på Friends and Burgers! Efter maten så möttes vi och gick runt i centrumet av Helsingfors och tog lite foton. Medan vi tog foton utanför mötte vi andra Bboys. Då pratade vi med Bboy Heavy Haiku, men vi anade inte att han nästa dag skulle vinna solo Battlarna för vuxna! 

Efter vi hade gått runt I stan började vi söka oss mot hotellet. Alla var trötta efter en lång dag så var det lugnt i alla rum. Vi tog endast ett par till videor och kollade igenom de gamla videorna och fotona samt planerade vi morgondagens schema.

På söndag förmiddag startade vi från hotellet och begav oss mot Helsingfors hamn där vi sedan hittade platsen som hetter Nosturi där tävlingen skulle hållas. När vi kom in gav de och stämplar och tog vårt baggage. Efter det sprang vi direkt och kollade på hur tävlingsarenan såg ut. Den var betydligt större en arenan som vi var i förra året. Alla var närvösa då vi skulle anmäla oss till tävlingen. Alla var i vuxenklassen förutom Oscar och Lucas som var under 14 år och var i barnklassen. Efter anmälningen var det dags att värma upp och göra oss redo att tävla. Det började uttagningar i barnklassen där Oscar och Lucas var. Sedan var det vuxengruppen med resten av oss. Det var circa 20 med i barnklassen och 40 med i vuxenklassen. 

 

Efter uttagningarna ropade de upp vilka som kom vidare i barnklassen. Oscar lyckades ta sig vidare till kvartsfinal. Tyvärr kom ingen av oss i vuxenklassen vidare men det brukar blir så då man dansar mot 30 åriga vuxna. Vi var alla glada för Oscar att han tog sig vidare och att han skulle få represesentera vår “crew“. I barnklassen tävlade 20 dansare om åtta platser till kvartsfinalen och Oscar tog sig vidare! Oscar föll ut vid kvartsfinalen och där slutade vår chans att vinna i år. Men vi gav inte upp utan vi var ändå mest aktiva av alla i cyphraharna! Under tävlingen blev vi också intervjuade av programmet “Katutanssielämää” (kolla YleAreena.fi).
 

Sedan var det dags för Crew Battle. Det var runt 20 crews med och top åtta tog sig vidare. Olyckligtvis tog vi ej oss vidare i Crew Battle vilken tog hårt på många av oss. Efter Crew Battlarna var det dags för semifinalerna. Tiden gick snabbt då dansare efter dansare föll ut ur tävlingen. Finalerna var som planerat det bästa av tävlingen. Man såg att alla finalister gav 110 procent. I slutet vann BboyNixter Barnklassen. Bboy Heavy Haiku vann vuxenklassen. I crew battle vann Funk Fanatix.

Då tävlingen slutat gick vi och äta och begav oss mot tågstationen. Vi alla pratade om hur häftigt veckoslutet hade varit. Vi planerade också att göra en “comeback“ till nästa år. På tågresan sov ingen utan alla pratade och såg på videor från tävlingen. Vi sade att det kan vara svårt för arrangörerna (Flo Mo crew) att toppa detta event nästa år.

Under tävlingen lärde vi oss alla att inte ge upp genast utan att fortsätta fast oddsen är emot en. Att resa tillsammans är också bra för sammanhållningen i Crewn. Jag tyckte att detta var den bästa tävlingen på året och ser framemot detta årets Break SM!

-Frej Forsen

ps videon säger allting: 

Frej on Kipinä Breakersien tanssija ja myös street EK-ryhmän oppilas. Hän on harrastanut tanssia Kipinällä jo monen vuoden ajan. Kiitos Frej blogitekstistä! /IJ

Tanssien Shanghaissa

 22.-28.9.2015 / Meri Seppänen

Kun keväällä 2015 minua pyydettiin työmatkalle Shanghaihin, olin innoissani. Tanssiteatteri MD:n tuottama tanssiteatterinäytelmä Tanssiva Muumilaakso haluttiin palavasti saada Shanghai Children's Art Theatre:lle esiintymään. 

Opiskellessani Tampereen konservatoriolla vuosina 2012-2015, suoritin oppimäärään kuuluvan työharjoittelun Tampereen tanssiteatteri MD:llä produktiossa Tanssiva Muumilaakso yhdessä neljän muun luokkalaiseni kanssa. Roolit jaettiin meille silloin suurin piirtein tanssijoiden koon mukaan, sillä roolivaatteet olivat jo olemassa ja kätevintä oli saada omankokoiset. Syksystä 2014 lähtien olen siis esiintynyt Ti-ti-uuna ja Muumimammana kyseisessä esityksessä. 

Tämä harjoittelu on poikinut minulle jälkeenpäin monta palkallista työkeikkaa, kun Tanssiva Muumilaakso on vieraillut ympäri Suomea eri kaupungeissa, lisäksi myös Ruotsin Göteborgissa ja nyt myös Kiinan Shanghaissa. 

Shanghain työkeikka varmistui kesän 2015 aikana ja siitä lähtien alkoi jännitys hiipiä vähitellen, kun tiedossa oli pitkä matka, uusi manner, suuri kaupunki, vieras kieli ja kulttuuri, upeat puitteet ja ennalta tuntematon yleisö vastassa. Matkavalmisteluihin kuului mm. Kiinan viisumin hankkiminen Kiinan konsulaatista Helsingistä, ylimääräisiä rokotuksia, valuutan vaihto, esiintymispukujen pakkaaminen, esityksen lämmittelytreenit ja kaikenlainen muu pieni järjestely. Jännityselementtejä oli ilmassa, kun Muumilaakson rekvisiitta, eli suuret lavasteet lähetettiin matkaan jo kuukausia ennen esitystä, jotta ne olisivat perillä ajoissa. Perillä saimme tietää matkassa olleen mutkia tullin kanssa. Lavasteet ehtivät onneksi perille ajoissa.

Lähdin matkaan Vaasasta 22.9.2015 tiistaina Vaasan juna-asemalta, kohti Tamperetta. Seinäjoelta sain matkakaverekseni tanssijakollegani Jatta Haapamäen, joka siis myös oli tulossa samaiselle reissulle esiintymään Näkymättömänä Ninninä. Tampereelta hyppäsimme valomestari Sari Mayerin ja lavastaja Niko Huttusen kyytiin Tanssiteatteri MD:n minibussiin ja suuntasimme Helsinki-Vantaalle. Lentokentältä löysimme Pikku Myyn, eli Milka Laakson, Nuuskamuikkusen/Kamssun eli Sulevi Sihvolan, Muumipapan/Viljonkan eli Anu Castrenin. Muumipeikon eli Sonja Pällin, koreografin Samuli Roinisen, säveltäjän Heikki Mäenpään tapaisimme paikanpäällä Shanghaissa.

Lento lähti iltapäivällä 17.00 ja kesti 9h. Olimme perillä Shanghaissa n 8.00 aamulla. Takana huonosti nukuttu yö, menetetyt tunnit ja edessä olisi pitkä päivä hälinäisessä kaupungissa. Ensimmäinen agenda olisi löytää joku ruokapaikka, kun lentokoneen ruuat eivät enään vatsalaukussa painaneet. Olisi siis aika minun ja myös Jatan kohdalla hypätä makujen uuteen maailmaan. Kiinalainen ruoka kun on tuttua suomalaisten kiinalaisten ravintoloiden kautta, eikä nämä aina täsmää ihan aidon paikallisen ruokatottumuksien kanssa. Alkuruokana kylmää perunamuusia. Hmm joo kyllä se sitä melko varmasti oli. Toinen vaihtoehto oli Miso-keitto, joka onkin melko yleinen alkuruoka Kiinassa. Kuvailisin sitä merilevän makuisena. Näistä kummastakaan ei tullut selvää suosikkia ainakaan ensikerralla. Pääruoaksi sain naudanpaistia riisillä ja vihanneksilla. Hyvin maukasta! 

Festivaalien järjestäjät pitivät meistä hyvää huolta koko matkan ajan, huolehtivat kyydeistä aina teatteri-hotelli välillä ja eväistä harjoitusten/esitysten aikana. Ihailin teatteriväen työmoraalia ja ystävällisyyttä. Asiat hoituivat aina kädenkäänteessä, eivätkä he olleet tyytyväisiä jos emme mekään olleet. Esitystä edeltävänä iltana jopa tilattiin uusi projektori vuokralle, kun heidän omansa ei mielestään ollut tarpeeksi tarkka. Olimme otettuja, sillä mielestämme kuva oli aivan tarpeeksi tarkka ja värit olivat upeita suuren teatterin valkokankaalla meidän taustanamme. He kuitenkin halusivat vain parasta, eivätkä tyytyneet asioihin, jotka olivat keskinkertaisia.

Meidän kuuden päivän matkalla oli seuraavanlainen aikataulu: matkustuspäivä, lepopäivä, lavan rakennuspäivä, harjoituspäivä, esityspäivä nro 1, esityspäivä nro 2, matkustuspäivä. Meille tanssijoille vapaita olivat siis lepo- ja lavan rakennuspäivät, jolloin suuntasimme porukalla Shanghain keskustaan hyörimään ja ihastelemaan rakennuksia, ihmisiä, nähtävyyksiä, ravintoloita, kulttuuria, kieltä ja mitä ikinä eteen ilmestyikin. Moni oli meistä Kiinassa ensimmäistä kertaa, mutta muutamat olivat käyneet Shanghaissa aikaisemminkin. He osastivatkin kertoa paljon kiinalaisista tavoista, kulttuurista sekä Shanghain nähtävyyksistä ja must-see-paikoista.

Shanghain keskustan jakaantuu kahteen osaan, Puxi ja Pudong, jotka erottaa toisistaan suuri Huangpu-joki. Puxi on niin sanottua vanhaa ja säilynyttä kaupunkia, kun taas Pudong oli ennen köyhälistön asuinaluetta, mutta on tätä nykyä kahdessakymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi maailman suurimmista bisneskeskittymistä. Kaupunki on tunnettu myös suurimmasta väkiluvustaan maapallolla ja Shanghaissa rakennetaan jatkuvasti eniten maailmassa. Tämän saattoi itsekin huomata, kun seisoi yhdessä suurimmista pilvenpiirtäjistä ja katseli maisemia, saattoi nähdä silminkantamattomiin suuria kerrostaloja, enimmäkseen keskeneräisiä. Kaupunki kasvaakin ylös päin, kun leveydeltään se on jo äärimmäisen suuri ja tupaten täynnä asukkaita.

Kuten kuvasta saattaa huomata, ilma on melko sumeaa. Tämä on Kiinassa suurkaupungeissa melko yleistä, johtuen väenpaljouden aiheuttamasta saastepäästöistä. Aluksi saattoi vain uneksia suuresta hengenvedosta Suomen metsässä syyssateen jälkeen, kun ilman kosteus, saasteet sekä kaduilla sijaitsevista viemärit ja roskapöntöt tulvi toinen toistaan outoja hajuja. Tähän kuitenkin tottui jo tällainen herkkäkin nenä ensimmäisen päivän jälkeen. Ainakin melkein. Iltaisin ilmasto kuitenkin viilentyi juuri sopivasti, että kylmä ei tullut, mutta hikeäkään ei enää pukannut. 

Muutamana vapaailtana kävimme kiertelemässä mm. vanhan kaupunkin alueella, sekä torimarketilla. Löysimme paljon katumyyjiä ja käsityöläisiä myymässä tuliaistavaraa. Myyjien tyrkyttäminen ei ollut aggressiivista, josta olin iloinen. Tinkiminen taas oli toinen juttu, se kun ei ole minun vahvinta osaamista. Tai no, jos en saanut tuotetta haluamaani hintaan, kävelimme ulos ja saimme haistattelua niskaan. Näin oletan ainakin... 

Kuvassa kiinalaista kirjoitusta, ääntämistapa sekä englanniksi käännös sanoista. Yhtenä iltana kierrellessämme katuja Jatan kanssa, löysimme itsemme eksyneinä. Päätimme kysyä eräästä vaatekaupasta neuvoa, ja koska he eivät osanneet englantia, kävimme hämmentävän mutta hauskan tulkkaussession päästäksemme takaisin hotellillemme. Myyjät ottivat nimittäin samassa esiin google-translatorin ja ryhtyivät kirjoittamaan kiinaa. Siinä vaiheessa hoksasin, että hei, heillähän on qwerty-näppäinjärjestelmä niinkuin meilläkin, mutta silti ruudulle ilmestyi kiinalaisia symboleja. Asia menee niin, että jokainen symboli on tietynlainen "äänne" tai "tavu", jonka he tavaavat länsimaalaisilla kirjaimilla ja tietokone muuttaa ne symboleiksi. Google translator ei kuitenkaan ollut ihan ehkä päivitetyin versio, koska jokaisen heidän esittämänsä kysymyksen kohdalla vilkaisimme Jatan kanssa toisiamme hiukan kysyvästi, että mitähän tuohon nyt vastaisi, kun englannin käännös oli tyyliä: sana sanan perään... no loppujen lopuksi saimme osoitteen kirjoitettua ja he ymmärsivät yskän. Valitettavasti saamamme ohjeet eivät pitäneet paikkaansa tai sitten suunnistustaidoissamme on vikaa, mutta päädyimme viimein iltamyöhällä ottamaan taxin hotellille.

Moomin Characters© 

Harjoituspäivä koitti ja suuntasimme päivästä Shanghai Children's Art Theatre:lle ja kävimme muutamat kohtaukset tarkennetusti läpi. Lavasteet ja rekvisiitat paikoilleen ja harkkaläpimeno. Jo Suomessa ovat hikikarpalot otsalla ensimmäisen minuutin aikana paksun muumipuvun sisällä, saati nyt Shanghaissa, kun lämpötilaa on reilusti enemmän, ilma on kosteampaa ja sisäilmastointi ei tainnut sinä päivänä olla viileimmillään. Puvun sisällä hikoilu vietiin ihan uudelle tasolle ja nestehukan vaara ei ollut kaukana. Onneksi tietoisena tästä olimme muistaneet tankata hyvin ja teoksen aikana on aikaa hengähtää lavakohtauksien välillä. 

Tuohon aikaan Kiinassa on Mid-Autumn festival, johon myös tämä Tanssiva Muumilaakso -esitys haluttiin ajoittaa, jotta perheet tulisivat pienimpien kanssa katsomaan tanssiteatteria. Yhteensä esitimme kolme esitystä, joista kaksi lauantaina ja yhden sunnuntaina. Esitykset sujuivat mallikkaasti ja lisämaustetta saimme teoksen säveltäjältä Heikki Mäenpäältä, joka soitti mm. pianolla, huuliharpulla ja sahalla lavalla livemusiikkia. Yleisön penkit eivät olleet tupaten täynnä joka kerta ja meille selvisikin ensimmäisen esityksen jälkeen, että Muumit ovat täällä Kiinassa tuntemattomia hahmoja. Aivan, se on Japanissa, missä he hullaantuvat muumeista. Näin ollen järjestäjien pyynnöstä seuraavissa esityksessä hahmot kävivät lavalla esittäytymässä ennen tanssishowta, samalla kun eräs järjestäjistä kertoi kiinaksi lapsille mm. hahmojen luonteet ja roolit tässä tarinassa. Tämä helpotti lapsien samaistumiesta roolihahmoihin ja tarinan ja esityksen kulkuun. Esityksen jälkeen kävimme maskotteina teatterin aulassa ja halukkaat pääsivät muumien kanssa yhteiskuvaan. Lapset olivat erittäin suloisia ja ihmeissään suurista ja pulleista muumeista. Sai muumimamma vähän nyrkkiä peppuun eräältä kiinalaispojalta, en tainnut päästä hänen suosioonsa. :) Saime esityksistä hyvää palautetta ja teatterin väki oli kiitollisia. He järjestivät meille jopa muumikakun, koska viimeinen esitys oli Tanssivan Muumilaakson 200. esitys. Ihana yllätys!

Viimeisenä iltana suuntasimme Huangpu-joelle jokilaivaristeilylle, joka lipui kaupunginosien välillä ja antoi mahdollisuuden nähdä kaupunki illan loistossa yhtäaikaa molemmin puolin. Sai hetken hengähtää ja miettiä kulunutta reissua ennenkuin edessä olisi pitkä lento koto-Suomeen. Upea reissu hienoine kokemuksineen takana. Suositettelen kaikille reissua Kiinaan edes kerran elämässään. Sillä on sen verran kiehtova historia ja kulttuuri, joka poikkeaa omastamme sen verran, että on kokemisen arvoinen! 

Ni Hao! 

Tanssiviikonloppu ja Sussun kurssimatka Helsingissä

Viime viikonloppu oli Vaasassa hyvin tanssillinen :) Perjantaina Kipinän oppilaat esiintyivät Vaasa By Light tapahtumassa Meri Seppäsen koreografialla. Lisätietoa tapahtumasta löytyy täältä, itse taideteokset ovat yhä Palosaarella nähtävillä! Lauantaina keskustan joulunavajaisten yhteyteen Kipinä tuotti flashmob-tanssin ja pääsi myös MTV3:n kympin uutisten loppukevennykseen Nuuttipukin "siivellä". Tanssijat heittäytyivät biisiin hienosti! Harmi vaan, että sää oli kaamea ja samana päivänä järjestettiin joulumarkkinat Botniahallissa. Vaasassa kun ei tahdo riittää porukkaa moneen paikkaan samana päivänä.. Kiitos kuitenkin kaikille tanssijoille ja yleisölle!

Viikonloppuna Pohjanmaan tanssin aluekeskus tarjosi Pohjanmaa tanssii - tapahtuman, nykytanssia kaupunginteatterin Julia-näyttämölle. Perjantaina esiintyi jo nuorempien lupaavien alueellisten tanssitaiteilijoiden teoksia - kaksi duettoa; Anne Rönkön ja Moona Nevalaisen no shave no shame sekä Meri Seppäsen ja Susanna Ujasen Roller Coast. Jälkimmäinen sai ensi-iltansa jo Taiteiden Yön Kipinässä viime elokuussa.

Lauantaina 28.11 festivaalin pääesiintyjänä oli Vaasasta kotoisin oleva ja kansainvälisilläkin areenoilla mainetta niittänyt tanssitaiteilija ja koreografi Carl Knif sooloteoksellaan RED. Tätä pääsin itsekin paikalle todistamaan ja HUH! Miten karismaattinen ja dynaaminen liikkuja! Teos säilytti intensiteetin alusta loppuun ja oli hyvin "liikkeellinen". Knif käytti paljon puhetta ja pientä rekvisiittaa, joka tuki esityksen draaman kaarta upeasti. Strobovalo oli myös käytössä useasti ja toi fraaseihin vielä "extrawown" :) Voi kumpa Vaasassa olisi useamminkin nykytanssiesityksiä ja myös muiden tanssilajien harrastajat "uskaltautuisivat" taidetanssia katsomaan silloin kun sitä on tarjolla.

Muutama viikko taaksepäin myös Kipinä-ope Sussulla oli irrottautuminen arjesta tähtitanssijan koulutuksessa.  Susanna Isotalo itse on opiskellut tanssia Turun konservatoriossa, Kuopion AMK:ssa ja opettanut eri-ikäisiä tanssinharrastajia jo vuosia. Sussun tunneille Kipinällä pääsee maanantaisin ja lauantaisin :) (huom. kevätkauden ilmoittautuminen on jo käynnissä täällä!) Tällä kertaa en Kipinän blogissa postaa omaa "kokonaista julkaisua" vaan vien teidät vierailulle Studio de Dansen blogiin. Kipinän tanssinopettajana toimivalla Susanna Isotalolla on myös oma tanssikoulu kotikaupungissaan Seinäjoella. Oma sivullaan Sussu kertoo koulutusmatkastaan Helsinkiin Minna Tervamäen koreografiakurssille! 

Antoisia lukuhetkiä: http://studiodedanse.blogspot.fi/2015/11/nuku-syo-tanssi.html

ja kiitos Sussulle yhteistyöstä :)

//Ida

Susanna opettaa Kipinällä balettia lapsille, nuorille ja aikuisille sekä lyrical jazzia / dancea.